Nimellä Mervi Hokka: Annetaan elämään sisältöä, vähennetään yksinäisyyttä – käydään usseemmin

Mervi Hokka

Olen ohjannut erilaisia ikäihmisten virikekerhoja ja -tuokioita yli kymmenen vuoden ajan. Monia mukavia muistoja on myös yhteistyöstä ikäihmisten kanssa, kun olemme esiintyneet eri paikkakunnilla pienen ”ohjelmatoimiston” voimin.

Kohdeyleisönä on ollut usein ikäihmiset ja monin eri tavoin olen seurannut sitä iloa, kun yhteisöllisyys lisääntyy ja yksinäisyys vähenee.

Sanat, joita usein olen kuullut ikäihmisiltä, ovat harmittelua siitä, kun päivät tuntuvat pitkiltä ja sama kaava toistuu. Elämästä katoaa mielekkyys keneltä tahansa, kun virikkeitä ei ole.

Vuosi sitten hieman ennen koronarajoituksia meillä oli jälleen ikäihmisten kanssa keskustelutuokio. Sillä kertaa minulla oli mukana kysymyskortit, joissa oli kysymyksiä laidasta laitaan.

Yksi kysymys oli ”Mitä antaisit elämänohjeeksi nuorelle?”. Tuli syvä hiljaisuus, sitten mies, jonka luulin nukkuvan istuallaan, totesi: ”Onpas vaikea kysymys”.

Ilahduin hänen virkeydestään ja asetin kysymyksen eri tavalla. Sanoin, että ajattele niin, että luoksesi tänne tulee kylään nuori ihminen, mitä haluaisit hänelle sanoa? ”Käy usseemmin”, totesi mies hiljaa.

Hiljaiseksi se veti minutkin vähäksi aikaa. Sen jälkeen keskustelimme yksinäisyydestä, perheestä ja ystävistä.

Miehen sanat jäivät kaikumaan korviin pitkäksi aikaa ja kun koronarajoitukset melko pian kyseisen tuokion jälkeen astuivat voimaan, moni muukin sai tuntea yksinäisyyttä, ystävien ja jopa perheen kaipuuta.

Koko maailmaa opetettiin kovalla kädellä, miltä tuntuu, kun et voi liikkua vapaasti, sinua ohjeistetaan ja elämänpiirisi supistuu. Helppoahan se meille somesukupolvelle oli, kun yhteyden sai aina jollain tavalla johonkin ihmiseen.

Usein tuli mieleeni vanhan miehen sanat ja surullisena seurasin uutisointia ikäihmisten eristämisestä koteihin ja hoitolaitoksiin. Yksinäisyys lisääntyi yhä entisestään.

Tutkimuksia yksinäisyydestä on tehty jo vuosikymmenten ajan ja korona-aika tuo lisää

tutkimustuloksia aiheeseen liittyen. Tutkimattakin on selvää, että yksinäisyys ei tee hyvää ihmiselle.

Geriatrian erikoislääkäri Harriet Finne-Soveri kertoi Ylen artikkelissa, että hänen vastaanotolleen on viime kuukausina tullut useita kotona asuvia muistisairaita, joiden toimintakyky on laskenut muistisairauden vaikeustasoon nähden yllättävän varhain.

Taustalla näiden ihmisten kohdalla on nähtävissä yksinäisyys, eristyminen ja apatia. Muistisairas, joka aiemmin osallistui keskusteluun ja otti kantaa omaan vointiinsa, on yhtäkkiä irti kaikesta ja tuijottaa seinään.

Kyseessä ei ole Finne-Soverin mukaan vääränlainen lääkitys, vaan elämän puute.

Kun elämä tästä normalisoituu, edes sille tasolle, että pelko sairastumisesta ei kulje joka päivä varjona perässämme, noudatetaan vanhan miehen neuvoa.

Annetaan elämään sisältöä, vähennetään yksinäisyyttä. Käydään usseemmin.

Kommentoi