Nimellä Tuula Ruokamo: Parempi sekä katsoa että lukea: töllötin ja sanomalehdet käsikynkässä

Tuula Ruokamo

Ymmärrykseni oli koetuksella katsellessani televisiosta hallituksen tiedotustilaisuutta, joka oli polkaistu pystyyn aiempaa tarttuvamman virusmuunnoksen hätyyttämänä. Vikkelän viruksen taltuttamiseksi laaditut strategiapäivitykset piti saattaa alamaisten tietoon oitis, ettei muunnos ryöstäydy valloilleen.

Ministeri luki pitkään ja hartaasti kapulakielellä kirjoitettua infopuuroa; tekstissä vilisi numeroituja tasoja, erinimisiä vaiheita ja moninaisia ehdollisia toimenpiteitä. Ymmärrän, että asia oli ja on vakava. Kuuntelinkin tarkalla korvalla, viestiväthän päättäjät ja viranomaiset alinomaa, miten tärkeää kansalaisten on, oikein toimiakseen, olla perillä pandemiatilanteesta.

Kun tilaisuus oli ohi, korvieni välissä löi tyhjää ja olin varma, että otsaani oli kasvanut kyynärää pitkä sarvi. Ministeri oli varmasti puhunut asiaa, mutta tajusin, että kuullun ymmärtäminen tökki pahasti enkä hahmottanut kokonaisuutta. Selkosuomen tulkki viittomakielen tulkin vierellä olisi tehnyt poikaa.

Samana päivänä julkaistiin tutkimus kotitalousvähennyksestä. Asialla oli peräti kaksi taloustieteellistä tutkimusta tekevää laitosta. Kotitalousvähennys ei tutkimuksen mukaan lisää valtakunnan työllisyyttä eikä kitke harmaata taloutta ja siitä hyötyvät pääasiassa varakkaat.

Televisiossa ääneen päässyt tutkijaprofessori näytti uskovan tutkimukseensa kuin pukki sarviinsa. Viesti oli lyhyt ja ytimekäs ja tulos selvä kuin pläkki, mutta vaikka ymmärsin kuulemani, en uskonut sitä alkuunkaan. Se kuulosti aprillipilalta.

Oletukseni heittivät häränpyllyä. Puhaltelin paksuja ja yritin käsittää, miten olen vuosikaudet tehnyt yhteiskunnalle karhunpalveluksia ilmoittamalla verottajalle vähennykseen oikeuttavat työpalkat. Ei olekaan mitään perusteita iloita tilille lirahtaneesta veronpalautuksesta eikä rehdin yrittäjän työllistämisestä.

Ministeri oli varmasti puhunut asiaa, mutta en hahmottanut kokonaisuutta.

Onneksi minun tarvitsi rypeä epätoivon suossa vajavaisen ymmärrykseni kanssa vain seuraavaan aamuun, kun jo pääsin lukemaan asiansa osaavien toimittajien kirjoittamat selvennykset ja jäsentelyt hallituksen ulosannista. Aikani aviiseja hartaasti tavailtuani pääsin jälleen kärryille.

Aamun lehdissä oli myös useita kannanottoja kotitaloustutkimuksesta; en ollut ainoa, jota tutkimustulos ihmetytti. Tutkimuksen sisällöstä kehkeytyi viikon mittaan vilkas keskustelu, jossa sekä tutkimus että vähennys läpivalaistiin perin juurin. Hallituksen kynnet syyhyävät käydä vähennyksen kimppuun, mutta kohunpoikasen ansiosta ainakaan heikennys tuskin menee ihan sukkana läpi.

Onneksi sanomalehdet ovat olemassa. Voin lukea niitä ajan kanssa ja palata asiaan niin monta kertaa, että lamppu syttyy. Lukeminen näyttääkin pitävän pintansa mediamylläkässä, sillä Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan suomalaisista 95 prosenttia lukee sanomalehtiä.

Jos totta on, niin eihän paremmaksi enää voi tulla.

Kommentoi