tiistai 25.9.2018 Kullervo

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Mira Potkonen nousee olympiakehään perjantaina

Heinäveteläissyntyinen Mira Potkonen o.s. Miettinen, 36, kohtaa olympialaisten naisten nyrkkeilyn 60 -kiloisten avausottelussa isäntämaan Adriana Araujo Dos Santosin perjantaina 12. elokuuta. Brasilialainen iski voiton Mirasta vuoden 2012 olympiakarsinnoissa, joten nyt on revanssin paikka. Toukokuussa MM-pronssia saavuttanut Mira Potkonen on Suomen ainoa edustaja Rion nyrkkeilykehässä.
Ensimmäisen kosketuksensa harjoitteluun ja kilpailemiseen Mira sai Heinävedellä. Hän on syntynyt ja asunut täällä kymmenvuotiaaksi ja yleisurheillut Heinäveden Hyrskeen riveissä.
Kesäkuussa Potkonen kertoo Heinäveden Lehden haastattelussa isänsä asuvan edelleenkin Heinävedellä, samoin serkkujen ja tädin perheineen.
– Muutaman kerran vuodessa siellä tulee käytyä. Sitäkin useammin, kun ukki oli vielä elossa, Potkonen kertoi.

Erilaisten lajikokeilujen jälkeen kuntonyrkkeilystä ja myöhemmin kilpanyrkkeilystä löytyi itselle sopiva laji.
– Intoa tekemiseen kyllä löytyy ja reilusti. Haasteellisempi puoli on malttaa mielensä ja keskittyä kunnolla tekemiseen, Mira myöntää.
Treenaamiseen hän on kuitenkin suhtautunut alusta saakka tosissaan.
– Aloitin kuntonyrkkeilyn jo vuonna 1997. Kävin pian joka päivä ja ohjasin muitakin. Nuoremman tyttären Riinan synnyttyä palasin takaisin salille ajatuksena tulla hikoilemaan raskauskiloja pois, Mira muistelee.
Valmentaja Maarit Teuronen näki, että Mirassa olisi potentiaalia kilpanyrkkeilijäksi ja tuli kysymään tältä, että aloitetaanko tavoitteellinen treenaaminen.
– Maaritin kelkassa on ollut hyvä olla, sillä hän on itse entinen kilpanyrkkeilijä ja hänellä on kokemusta maailmalla kiertämisestä.
Ensimmäiseksi tavoitteeksi asetettiin SM-kisat. Liikkeelle lähdettiin hiljaa.
– Tätä vauhtia kuin nyt ei olisi voinut vetää. Kunto toki kasvoi koko ajan, mutta helppoa se ei ollut. Maarit vei heti alkuun minua ulkomaille koville leireille ja koitoksiin, jotka ovat paitsi opettaneet paljon, niin myös sisuunnuttaneet. Tajusin pian, ettei tavoite ollut saavuttamaton, mikä piti motivaatiota yllä.

Mira Potkosella ja hänen puolisollaan on kaksi tytärtä. Noora on nyt 11-vuotias ja nuorempi Riina kohta 9.
– Olin alkuun hoitovapaalla. Meillä oli hyvän ystäväni kanssa lastenhoitorinki. Kun treenasin, hän hoiti lapsia ja sitten vaihdoimme. Hänkin oli aktiiviharrastaja.
Hoitovapaan päätyttyä Mira palasi takaisin töihin tamperelaiseen Kahvila Nostalgiaan.
– Olin juuri voittanut Euroopan Unionin kisoista pronssia ja minulta kysyttiin, lähdenkö vuoden 2010 MM-kisoihin. Mietin pitkään, mutten juuri silloin uskaltanut sitoutua vuodeksi, kun en tiennyt, mitä se tarkalleen vaatisi. Päätös oli vaikea. Kun sitten katselin MM-kisoja kotoa käsin, tajusin, että nyrkkeily juuri sitä, mitä haluan tehdä ja etten halua jättää enää yksiäkään arvokisoja väliin.
Mira sopi työnantajansa kanssa lyhennetystä työviikosta.
– Laskin, että tekemällä 2–3 päivää viikossa tulemme vielä just ja just toimeen. Mies tekee kahta työtä. On päivällä putkimiehenä ja siihen keikat päälle. Hänellä on oma orkesteri.

Miran mukaan naisnyrkkeily ei ole mediaseksikäs ja tunnettu laji. Hankkimiensa sponsoreiden lisäksi Mira on rahoittanut leirejä ja kisamatkoja myymällä T-paitoja, huppareita ja pipoja sekä vetämällä kuntonyrkkeilytunteja.
– Alkuaikoina sain tukea ainoastaan seuralta. Myöhemmin EU:n mestaruuspronssi avasi mitalikannan ja antoi osviittaa siitä, että pystyn voittamaan kansainvälisiäkin turnauksia. Sain myöhemmin opetus- ja kulttuuriministeriöltä pienen apurahan, joka mahdollisti kokopäiväisen harjoittelemisen. Myös liitto tukee ja nyt saan olympiakomitealtakin tukea.
Apurahan ansiosta Mira pystyi treenaamaan kahdesti päivässä ja myös lepäämiseen jäi riittävästi aikaa. Tuloksia alkoi tulla. Miralla on nyt seitsemän suomenmestaruutta 60-kiloisten naisten sarjassa.
– Tänä vuonna jouduin jättämään SM-kisat väliin, kun eturistiside katkesi lokakuussa. Hirmu pelko oli siitä, että tammikuussa pidettäväksi suunnitellut MM-kisat, jotka toimivat olympiakarsintakisoina, jäisivät minulta välistä. Onneksi kisat siten siirrettiin toukokuulle.

Miran polvi leikattiin 11. marraskuuta Helsingissä ja sen jälkeen alkoi kuntoutus.
– MM-kisabudjetti meni uusiksi, kun lähdinkin Kroatiaan kuntoutusklinikalle. Olin siellä kaksi kahden viikon jaksoa. Ensimmäisellä jaksolla haettiin jalkaan liikkuvuutta ja toisella kasvatettiin lihaksia.
Muun muassa alppihiihtäjien käyttämällä klinikalla kuntoutukseen paneudutaan tosissaan.
– Siellä on kaikki mahdolliset laitteet. Ensimmäisellä jaksolla hoitoja oli 6–8 tuntia päivässä. Toisella jaksolla jalan kuntouduttua rehkittiin jo 7–10 tuntia päivässä. Suomessa vastaavaan ei olisi ollut mitään mahdollisuutta. Hauskana sattumana kerrottakoon, että Jukka Leinokin on käynyt samalla klinikalla.

Loukkaantumista lukuunottamatta vuosi 2015 oli Mira Potkosen paras vuosi.
– Neljä turnausvoittoa tuli maailmalta ja olimme todella paljon leireillä. Kova tuloksellinen työ piti itsetunnon hyvänä. Minulla olikin vahva luottamus, että kun hoidan jalkani kuntoon, niin kyllä täältä vielä noustaan.
Ensimmäiset olympiakarsinnat Turkissa olivat kuitenkin syvä pettymys. Miran tie katkesi ensimmäiseen otteluun, joka hän hävisi italialaiselle Irma Testalle. Tämä nappasi lopulta olympiapaikan. Mira sulatteli päivän mieliharmiaan, kokosi itsensä ja käytti loput kisapäivät hyödyksi sparraamalla muiden kisoista pudonneiden kanssa.
Viimeisen olympiakisakorttinsa Mira käytti Astanan MM-kisoissa, joista heltisi sitten pronssia ja lentolippu Rio de Janeiroon.
– Nyt on vain kiristettävä ruuvia ja päästävä hiomaan virheitä, koska keväällä siihen ei ollut aikaa. Oli vain päästävä nopeasti ottelukuntoon. Onneksi ehdin käydä parilla leirillä ulkomailla ennen Turkin karsintaa ja Kazakstanissa ennen MM-kisoja. Heinäkuussa alussa lähdemme vielä kahdeksi viikoksi Amerikkaan Colorado Spirngiin leirille, jotta pääsemme valmistautumaan Rioon.

Olympialaisissa Miran sarjassa ottelee 12 maailman kärkinimeä. Hän laskee, että suurimman osan heistä hän on kohdannut kasvotusten jo aiemmin, mikä tuo tuntumaa.
– On aivan eri asia otella vastakkain, kun analysoida vastustajaa videolta.
Yhdessä ottelussa on neljä kahden minuutin erää, joiden välissä on aina minuutin tauko. Kahdeksan minuuttia kehässä on Miran mukaan täyttä työtä. Pelolle ei ole sijaa, mutta Mira kertoo jännittävänsä.
– Pieni jännitys kuuluukin asiaan, sillä silloin on skarpinpana. Tavoitteena on saada Rio de Janeiron kehään kaikki se hyvä nyrkkeily, mitä pystyn tekemään. Toinen tavoite on tuoda lajille tunnettavuutta, mikä toisi omallekin nyrkkeilylle ja tekemiselle hyvää julkisuutta.

Mira Potkosen haastattelu on julkaistu Heinäveden Lehdessä 16. kesäkuuta 2016. Teksti: Eija Kvintus. Kuva: Lotta Loikkanen.

Jätä kommentti

*