keskiviikko 21.11.2018 Hilma

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Kuukaudeksi yksin erämaihin

MinnaTänään heitin aamulla selkääni rinkan, jossa oli sisältönä nyrkkeilysäkki, muutama kirja ja 4 litraa vettä. Painossa se tekee 22 kiloa. Vettä tihkutti, kuulokkeissa soi Pelle Miljoona ja minä kävelin kuusi ja puoli kilometriä. Kuulostaa vähintäänkin mielipuoliselle. Antakaa minun selittää…
Sain talvella idean, että toteutan haaveeni pidemmästä vaelluksesta. Ja koska täytin keväällä 40 enkä ole koskaan vaeltanut yksin, päätin yhdistää nämä kaikki. Sain synttärilahjaksi luvan lähteä. Aion viettää koko elokuun Suomi-neidon päälaella vaeltaen pitkin vanhaa Saamenpolkua ja kahden suuren erämaa-alueen halki. Etsin mielenrauhaa avotuntureilta, kykyä irtaantua rutiineista ja velvollisuuksista ja annan ajatusten kirkastua pohjoisen taivaan alla.

Retkeni alkaa Sevettijärveltä kohti Nuorgamia, sieltä Kaldoaivin erämaan läpi Utsjoelle, sieltä Paistunturin erämaa-alueen halki Kevon reitille, Karigasniemelle ja mahdollisesti vielä Muotkan erämaan halki Inariin. Matkalla kuljetan asuntoni ja ruokani selässä ja täydennän ruokavarantoja kahdessa paikassa matkan varrella. Kalastan puroista ja lampareista. Nukun teltassa ja kävelen. Kävelen paljon. Edessä on pitkä matka.
Olen valmistautunut ja valmistellut reissua jo kauan. Perustin facebookiin sivun, jossa retkeni valmisteluja ja etenemistä voi seurata. Ajattelin, että olisi hienoa jos pariasataa ihmistä tämä juttu kiinnostaisi, mutta seuraajia on nyt jo 2300! Kaksituhattakolmesataa!!! Teen yhteistyötä retkeilytarvikefirmojen kanssa, testaan heidän tuotteitaan ja kerron kokemuksista. Pyyntö on lähettää vähän fiiliksiä reissun päältä. Että ei tämä nyt ihan pelkkä hupimatka ole.

Sosiaalista mediaa on helppo halveksua ja aliarvioida. Usein mielletään, että jos on aktiivinen somessa, ei elä oikeasti. Olen erittäin eri mieltä. Retkeni seuraajissa on paljon ihmisiä, jotka haaveilevat samanmoisesta irtiotosta. He saavat paljon minun matkani seuraamisesta. Jaan kaiken tietoni ja taitoni, varusteeni ja mielenliikkeeni, myös virheeni. Seuraajissa on myös niitä, jotka ovat joskus olleet aktiivisia retkeilijöitä, mutta syystä tai toisesta kroppa ei enää liiku entiseen malliin. He voivat reissata mukanani. On myös niitä, jotka ihan vaan arvostavat sitä, että haaveita toteutetaan jossittelun sijaan.  Ja minä elän, somessa ja luonnossa. Ihan oikeasti.

Minulla on vielä hetki aikaa valmistella. Minä pakkaan kuukauden jokaisen aterian pussiksi. 30 aamupalaa, 30 päivällistä, 30 välipalapatukkaa, 30 päivällistä. Jos tulee kalaa, se on hyvä, mutta sen varaan en voi laskea. Pidän mukavasta retkeilystä, että energiaa jää pakollisten rutiinien toimittamisen jälkeen myös nautiskeluun. Kuljen kahden makuualustan kanssa ja vaatteeni kestävät hikeä ja myrskyjä. Untuvatakkini väri on valittu pääni sisällä nähdyn valokuvan mukaan. Siinä kuvassa on tunturi, jonka takana nousee myrsky. Taivas on tummansininen, melkein musta. Tunturin laella seisoo nainen ja kirkkaankeltainen taukotakki loistaa kuin valo vasten taivasta.
Sitä kuvaa minä lähden ottamaan. Retkeä voi seurata facebookissa tykkäämällä sivusta ”Kuukausi yksin erämaassa” ja sivulla www.erataival.com.

 

Minna Jakosuo

Heinävedellä kasvanut luonto- ja eräopas Jämsän Juokslahdelta

Jätä kommentti

*