torstai 2.4.2020 Pellervo

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Jukka Keinonen on oman tiensä kulkija: Näyttelijän työkokemuksella ja psykoterapeutin tutkinnolla ohjaajaksi

Nykyään Jukka Keinonen ei juuri näyttele, vaan ohjaa teatteria eri puolilla Suomea. Viimeksi tuli ensi-iltaan Ingmar Bergmanin Syyssonaatti Seinäjoen kaupunginteatterissa. (Kuva: Anna Valtari)

Eija Kvintus
Heinäveteläissyntyinen näyttelijä ja ohjaaja Jukka Keinonen sai kipinän teatteriin nähtyään yläasteella Ahaa-teatterin esityksen Tuu tuu tupakkirulla. Niinpä päästyään Jyväskylän Yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta hän rohkaistui sydän pamppaillen Ylioppilasteatterin pääsykokeisiin.

– Lähdin mukaan ihan sokkona. Hyvin pian huomasin, että harjoitteleminen ja kouluttautuminen on kaiken a ja o. Pelkillä lahjoilla ei pitkälle pötkitä, Keinonen muistelee.

– Olin koulussa Heinävedellä varsin keskinkertainen. Pidin kielistä, ja monien vihaama lauseenjäsennys oli intohimoni. Myöhemmin yksi ympyrä on sulkeutunut: myös ohjaaminen on kokonaisuuksien jäsentämistä.

Virallisin väylä teatterin maailmaan on teatterikorkeakoulu.

– Pyrin itsekin sinne, ja karsiuduin täpärästi. 1980-luvulla elettiin Turkan aikoja ja jälkikäteen olen ajatellut, että oma tie oli minulle se oikeampi. Onneksi koulutusta on ollut mahdollisuus hankkia töiden ohessa ja välissä.

Jyväskylästä Keinonen siirtyi Kuopion kaupunginteatteriin näyttelijäharjoittelijaksi. Kolmen vuoden jälkeen hänet kiinnitettiin Lahden kaupunginteatteriin, kunnes hän jättäytyi freelanceriksi ja muutti Helsinkiin vuonna 1995.

– Silloin elettiin eri aikaa kuin nyt. Töitä nuorelle miehelle riitti. Televisionkin puolella oli kysyntää.
1990-luvun loppu oli niin hektinen, että Keinonen huomasi kaipaavansa lisää koulutusta.

– Teatterikorkeakoulussa alkoi täydennyskoulutuksena hahmoterapian opinnot, joita jatkoin sitten töiden ohessa Tanskassa yhteensä kuuden vuoden ajan. Opintoihin kuului myös käytännön harjoittelu ja pidinkin vastaanottoa Helsingissä. Pohdin jopa vaihtoa psykoterapeutiksi, mutta palasin kuitenkin takaisin teatterin pariin, mutta ohjaajaksi. Koin, että pystyn hyödyntämään koulutustani ja kokemustani parhaiten ohjaajana.

Ohjaaminen on pätkätyötä. Yksi työ johti toiseen ja pian Keinoselle alkoi muodostua oma verkosto. Nykyään hän vierailee ohjaajana useissa teattereissa säännöllisesti. Viimeisin ensi-ilta oli Seinäjoella, jossa esitetään Ingmar Bergmanin riipaisevaa Syyssonaatti-näytelmää.

– Nyt minulla on kolme eri produktiota työn alla. Mitä isompi produktio, sitä enemmän se teettää kotityötä. Eri esityksiä voi suunnitella limittäin, mutta harjoitusjaksot tulee rauhoittaa. Ohjaaminen vie mukanaan: se on toisten asemaan asettumista, auttamista, yhdessä etsimistä, ihmisten tutkimista. Ja itsen kuuntelua: millaisena minä haluaisin nähdä tämän teoksen.

Musikaalien tekemisessä on omat paineensa. Vuonna 2021 Jyväskylään tulevaa musikaalia ei ole vielä edes valittu, ja silti Keinosella on jo ollut useita palavereita teatterinjohtajan ja dramaturgin kanssa.

– Musikaalien tuottaminen maksaa paljon enemmän kuin puhenäytelmien, mikä näkyy lippujen hinnassa. Niiden on kustannettava myös muita teatterin esityksiä. Jos esitys floppaa, se on paha juttu.

Keinonen valmistelee tällä hetkellä Lahden kaupunginteatteriin ensi syksynä tulevaa Jekyll & Hyde -musikaalia, joka sijoittuu 1800-luvun Lontooseen.

– Kyseessä on kauhuromanttinen musikaali – hyvin dramaattinen teos, joka kertoo hyvän ja pahan taistelusta. Kun tieto esityksestä julkaistaan, lippuluukulle odotetaan säpinää. Onneksi minun ensimmäinen tehtäväni ei ole miettiä sitä.

Kun kyse on tunnetusta klassikkomusikaalista kuten Jekyll & Hyde, on löydettävä motiivi sille, mitä tarinalla halutaan kertoa tänä päivänä.

– Pyrin välttämään vertaamista siihen, mitä muut ovat tehneet. Aihe on ikuinen. En aio kuitenkaan tuoda sitä suoraan nykypäivään, sillä teoksen sisältö puhuttelee eniten, kun se pidetään historiallisissa puitteissaan. Klassikkotarinoiden alleviivaava modernisointi saattaa aliarvioida katsojaa, Keinonen pohtii.

Teattereilla on tänä päivänä suuri huoli nuorista katsojista ja ruuhkavuosia elävistä.
– Tätä mietitään myös valinnoissa. Toivon, että Jekyll & Hyde kiinnostaa myös nuorempia katsojia. Tässä taiteillaan koko ajan viihteen ja taiteen välimaastossa. Toivoisin, että ihmiset lähtisivät teatteriin ennakkoluulottomasti.

Jukka Keinonen on asunut Helsingissä jo 25 vuotta. Tänä jouluna hän saa äitinsä Raunin vieraakseen.

– Vanhemmat haukkoivat aikanaan henkeä, kun kerroin valitsevani teatterin. Ymmärrän kyllä, että epävarman alan valinta aiheutti väristyksiä. Mutta kun he näkivät, että olen tosissani, sain vain kannustusta.

– Meillä Suomessa on ainutlaatuinen teatteriverkosto, enkä usko teatterin lajina kuolevan koskaan. Pimeässä katsomossa saattaa istua vaikkapa itseni kaltainen ujo ja kömpelö maalaispoika, joka saa esityksestä kipinää elämäänsä.

Jätä kommentti

*