lauantai 8.8.2020 Sylvi, Sylvia, Silva

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Jouluviettoa Heinävedellä yli sata vuotta sitten: Jouluoljet ja talkkuna perinteiset

Hannu Huttusen Viskaisu vetää rekeä tottuneesti. (Arkistokuva 2016: Heinäveden Lehti)

Heinäveden Lehti 12.12.1969
Joulun suurin tapaus vuosisatamme alkukymmenillä oli joulukirkkoon lähteminen. Malkkilan kylällä jouduttiin nousemaan jo aamulla kolmen aikaan ylös, että ehdittiin kulkea hevosella vällyjen alla kirkkoon kahdenkymmenen kilometrin matka. Ennen matkaan lähtöä piti ehtiä syömään, sillä matkalla meni varsin kauan. Mutta vaivan arvoinen oli joulukirkkoon saapuminen. Puukirkon sisällä valaistuksesta huolehtivat sadat kynttilät, joiden valossa joulukirkko oli todella juhlallisen tuntuinen. Alkuaikoina ei kirkossa ollut urkuja, vaan voimakasääninen kanttori Matti Malkki lauloi.

Lapsilla suurinta juhlaa joulupäivänä edusti tietysti kirkolta lähtiessä kilpa-ajo. Siinä soivat aisakellot ja pitkät hevosten vetämien rekien jonot, jotka kiemurtelivat kukin oman kylän perukalle menevälle tielle, ovat ikiajoiksi syöpyneet sen ajan lasten mieliin.

Näin kertoi joulukirkossa käynnistä Malkkilan kylältä kotoisin oleva Ida Loikkanen, joka viettää vanhuuden vuosiaan Heinäveden kunnalliskodissa. Hän kertoi lapsuudessaan vietettyjen joulujen tavoista ja tottumuksista, jotka ovat nykyään jo miltei painumassa unholaan.

Joulun merkitys oli silloin ihmisille aivan toinen kuin nykyisin. Silloin ei lahjoilla ollut sitä keskeistä asemaa kuin nyt. Yksinkertaisesti lahjoja ei varsinkaan haastateltavamme lapsuusvuosina jaettu. Ainoa, mitä saattoi toivoa, olivat sukat ja muut sellaiset. Joulun merkitys olikin lähinnä hengellinen. Kotona oli tapana, että isä luki tavallisenakin sunnuntaina saarnakirjasta päivän tekstin ja veisattiin yhdessä virsiä. Varsinkin jouluna oli mukana koko perhe. Evankeliumi luettiin ja yhdessä veisattiin jouluvirsiä siinä määrin, kun osattiin.

Pyhäpäivänä lapset eivät saaneet mennä naapureihin eivätkä liikkua juuri muuallakaan. Pyhäpäivät oltiin kotona. Joskus mentiin jouluksi kyllä kylään sukulaisten luokse, mutta matkapäiväksi ei koskaan valittu sunnuntaita.

Joulun ruoat ovat olleet aina tavallisista jokapäiväisistä poikkeavia. Ennen laitettiin ruoka sen mukaan, mitä oli saatavana kenelläkin mutta aina pyrittiin tekemään parasta mahdollista. Tyypillisiä jouluruokia olivat haastateltavamme kotona talkkuna, makkarat ja joulupaisti.

Paistina oli karjalanpaisti. Talkkunat tehtiin kotona ja valmistus tapahtui suunnilleen näin. Ensiksi keitettiin jyvät, joista kolmannes oli ohranjyviä. Sitten jyvät kuivattiin ja survottiin sekä seulottiin. Sitten suoritettiin jauhaminen käsikivillä kuten kaikki muukin jauhaminen silloin. Sitten jauhoja sekoitettiin kiehuvaan veteen ja syöminen tapahtui niin, että kädellä kukin otti astiasta ja söi myös kourastansa. Talkkunan kanssa syötiin usein sianlihakastiketta.

Tavallisina pyhinä ei ollut taloissa hiivaleipää eikä pullaa, mutta jouluksi koetettiin niitä hankkia. Joulujuomana oli kotona valmistettu kalja. Tässä kaljan valmistuksessakin oli kullakin omat valmistustapansa.

Joulun ruoka oli myös kalapaisti, joka valmistettiin kesällä kuivatusta kalasta. Kala paistettiin nyt sianlihan kanssa. Makkarat valmistettiin kotona teurastettujen eläinten tuotteista. Suolet puhdistettiin hyvin ja niitä käytettiin makkaran kuorina. Makkaran sisuksen laittamisen jälkeen makkarat keitettiin ja sen jälkeen suoritettiin paistaminen. Nämä ruoat ovat suurimmaksi osaksi jäämässä pois jouluruoista nykyisen joulun pöydässä täällä Heinävedellä. Mutta vanhempien ihmisten muistoissa ne elävät vielä ja niihin liittyy vanhan joulun tunne.

Huoneisiin tuotiin tuolloin vielä jouluoljet sisälle, koska lattiat olivat valkoiset, maalaamattomat puulattiat. Tästä tavasta on jo kauan sitten luovuttu.

Joulu ja kynttilät liitetään nytkin yhteen. Niin oli myös ennen. Silloin kynttilöitä käytettiin päreen sijasta valaistukseen. Kynttilät tehtiin myös kotona eläimen rasvasta. Kynttilöiden valaminen olikin jokavuotinen työ.

Tapanina vapauduttiin joulun juhlallisuudesta ja rauhasta. Se oli vanha kylässäkäymispäivä. Heinävedellä oli tuolloin tapana, että mentiin johonkin taloon nuoren väen voimalla ja lämmitettiin talon sauna aikaisin aamulla. Saunan oltua kylpemiskunnossa mentiin pyytämään talon isäntäväki saunaan, joiden kylvettyä menivät lämmittäjät. Tämä tapa lienee karissut ensimmäisenä vanhoista joulutavoista.

Jätä kommentti

*