perjantai 3.7.2020 Arvo

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Heikko taloustilanne uhkaa seurakunnan itsenäisyyttä

Edessä piispa Jari Jolkkonen. Hänen takanaan kirkkoherra Eero Kuikanmäki, kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Pirjo Andersin sekä äärimmäisenä oikealla talousneuvos Timo Korhonen.

Jo vuonna 2022 edessä voi olla seurakuntaliitos tai kappeliseurakunnan asema isomman kainalossa.

Heinäveden seurakunnassa käynnistetään selvitystyö seurakuntarakenteen muutostarpeista sekä eri vaihtoehtojen eduista ja haitoista. Edessä on joko seurakuntaliitos tai muuttuminen emoseurakuntakuntaan kuuluvaksi kappeliseurakunnaksi, jolla on jonkin verran toiminnallista ja taloudellista itsenäisyyttä.

Selvityksen käynnistämisen taustalla on tuomiokapulin talousneuvos Timo Korhoselta tilaama erityisselvitys Heinäveden seurakunnan taloudesta ja hallinnosta. Se esiteltiin maanantai-iltana Heinäveden kirkossa pidetyssä ylimääräisessä piispantarkastuksessa, jossa paikalla olivat työntekijöiden lisäksi myös luottamushenkilöt.

– Tuleva muutosselvitys ei kohdistu pelkästään Heinäveden seurakuntaan vaan huomioi myös ympäröivien seurakuntien tilanteen. Seurakuntalaisille annetaan mahdollisuus esittää kantansa joko syksyllä tai viimeistään ensi vuoden keväällä järjestettävässä kuulemistilaisuudessa, lupaa Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen.

Hänen mukaansa joidenkin neuvoston jäsenten taholta esitettiin toivomus, että jos vielä sinniteltäisiin.

– Nyt kannattaa kuitenkin katsoa kauemmas, 3–5 vuoden päähän.

Seurakuntarakenteen muutosselvityksen on määrä valmistua tämän vuoden aikana.

Muutokset voivat astua voimaan aikaisintaan vuonna 2022.

– Maakunnanvaihdoksella ei ole tässä suurta merkitystä, mutta kuntaliitos määräisi jo suunnan, Jolkkonen toteaa.

Talouden lisäksi Timo Korhosen selvityksessä tarkasteltiin myös hallintoa ja siihen liittyy kirkkoherralta pyydetty lausunto.
Kirkkoherran ja luottamushenkilöiden välillä on ollut epäluottamusta ja kritiikkiä on annettu muun muassa taitamattomasta asioiden hoidosta.
Jolkkonenkin myöntää jännitteiden olemassaolon.

– Tarkastuksessa niistä puhuttiin avoimesti, rehellisesti ja asiallisesti. Huono taloustilanne ei kuitenkaan riipu kasvoista vaan on pitkäaikaisen kehityksen tulos, jota ei voi muuttaa.

Heinäveden seurakunnan talous on Jolkkosen mukaan hiippakunnan haurain. Alijäämää on kertynyt vuosina 2016, 2018 ja 2019, jolloin sitä oli peräti 151 000 euroa.

– Maksuvalmius on tällä hetkellä vain 16 päivää, vaikka sen pitäisi olla vähintään 60 ja mielellään 100 päivää.

Verotulot ovat laskeneet tasaisesti. Kuolleisuus ja poismuutto vauhdittavat kehitystä. Seurakunnan jäsenmäärä on nyt 2 346 ja kahden vuoden sisällä sen arvioidaan laskevan lähes kahdella sadalla.

– Tänä vuonna verotuloissa on miinusta jo 3,7 prosenttia ja siihen voi tulla koronan vuoksi vielä vähintäänkin 5 prosenttia.

Seurakunta on Jolkkosen mukaan etsinyt urhoollisesti säästökohteita, mutta mielekkäitä kohteita ei enää löydy.

Määräaikaisilla Kirkon keskusrahaston myöntävillä avustuksilla, joita Heinävesikin on saanut, ei seurakuntia kannatella vaan ne on suunnattu yksittäisiin eritystarpeisiin, kuten investointeihin.

– Metsätulot, joita kertyy keskimäärin 60 000 euroa vuodessa, tarkoitettu puskurirahastoksi kiinteistöinvestointeja varten. Heinäveden kirkko on kulttuurihistoriallisesti äärimmäisen arvokas, ja seurakunnan on pidettävä siitä huoli.

Talouttakin tärkeämpänä piispa Jolkkonen pitää seurakunnan perustehtävän eli hengellisen työn turvaamista. Seurakunnan työntekijämäärää ei voi enää karsia. Palkkakulut suhteessa vuosibudjettiin ovat jo minimissään, 50 prosentissa.

Kirkkolain mukaan jokaisessa seurakunnassa on oltava vähintäänkin kirkkoherra, kanttori ja diakoni.

– Se on oikeudellinen minimi, mutta sen lisäksi tarvitaan talouspäällikkö, lakisääteinen hautausmaan hoito pitää järjestää ja vähintäänkin yksi kasvatuksen työntekijä tarvitaan huolehtimaan lapsista ja rippikouluista.

Pakollisten työntekijöiden osa-aikaisuuksiin emme ole suhtautuneet suopeasti ja niihin on annettu lupa vain ylimenokaudelle.

Seurakuntien yhdistyessä työntekijöistä tulee uuden seurakunnan työntekijöitä.

–  Jos esimerkiksi Heinävesi ja Liperi olisivat samaa seurakuntaa, niin Heinävedellä asuva työntekijä voidaan määrätä pitämään kerhoa tai rippikoulua Ylämyllyllä tai Liperin taajamassa asuva pappi pitämään jumalanpalvelusta Heinävedellä. Seurakunnat saavat määritellä työntekijöidensä vastuualat, sillä paras asiantuntemus on siellä.

Eija Kvintus

Jätä kommentti

*