maanantai 19.8.2019 Mauno, Maunu

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Ateena tyhjenee elokuussa

IMG_5108Elokuussa Ateena on kuin Suomessa isoimmat kaupungit juhannuksen tienoilla, tyhjä. Kaikki ketkä kynnelle kykenevät, ovat paenneet pääkaupungista kuka minnekin, mieluiten maalle ja meren rannalle: kotikyliinsä, saarille, leirintäalueille. Kaupunki tyhjenee viimeistään viidestoista elokuuta, jolloin on Neitsyt Marian päivä, ehkä isoin kirkollinen juhlapäivä pääsiäisen jälkeen.
Yleensä olen itsekin tähän aikaan lähtenyt pois Kreikasta nauttimaan Suomen suven viileydestä ja vehreydestä, mutta tänä vuonna jäin Ateenaan. Varsinainen syy, miksi en lähtenyt rakkaaseen isänmaahani,on se, että minulla on uusi fretin (kesyhillerin) pentu, jota ei voi jättää vielä hoitopaikkaan.

En ole kuitenkaan täysin yksin, sillä monilla ei ole tänä vuonna varaa tai paikkaa lähteä kaupungista pidemmäksi aikaa. Parhaat kaverini ovat myös jääneet Ateenaan. Ateenalla on ollut viime aikoina vähän levottoman kaupungin maine, mutta itse asiassa täällä on hyvinkin rauhallista, etenkin nyt elokuussa, ja ihmiset vain haluavat elää rauhassa omaa elämäänsä. Jos ydinkeskustassa on mielenosoituksia, olen usein niistä täysin tietämätön. Ja kadut, missä joskus jotain tapahtuu, ovat vain muutamat keskustan kadut ja Syntagma-aukio, eli perustuslain aukio, missä on eduskuntatalo. Ketään tutuistani ei oikeastaan enää kiinnosta “kriisi” tai “Grexit” . Kun asialle ei voi tehdä mitään, stressaaminen siitä on turhaa.
Uudet vaalit ovat ehkä tulossa syyskuussa ja jos aikoo äänestää, pitää matkustaa kotipaikkakunnalleen. Saa nähdä, tuleeko sitten mielenosoituksia vaalien alla. Sitä ei voi olla kuitenkaan huomaaamatta, että lähialueeni monet perheyritykset ovat menneet kiinni.Täällähän ei voi mennä sossun luukulle, koska Kreikassa ei ole sosiaaliturvaa kuten Pohjoismaissa. Ihmiset eivät kuitenkaan jää märehtimään ongelmiaan yksin ja eristäydy, vaan menevät ulos tapaamaan ystäviä joko halpaan tavernaan, kahvilaan, rannalle tai puiston penkille. Jos itsellä ei ole varaa, kaverit tarjoavat vaikka sen ukkobaarin kahvikupillisen.

Toinen iso aihe täällä tällä hetkellä ovat niin sanotut venepakolaiset. Uusia laivalasteja saapuu Ateenaan päivittäin Kosilta, Lerokselta ja muilta saarilta, ja puhutaan sadoista ihmisistä joka päivä. Minua lähellä olevassa puistossakin on syyrialaisperheitä telttoineen, joita paikalliset ihmiset ovat auttaneet. Vieneet ruokaa ja vaatteita. Köyhät kreikkalaiset antavat vähästään ja olen huomannut, että mitä vähävaraisemmalta alueelta ihmiset ovat, sitä enemmän he ymmärtävät muita vähäosaisia ja huolehtivat lähimmäisistään, vaikka olisivat eri maata, uskontoa ja kansallisuutta. Meniväthän aikoinaan myös monet kreikkalaiset Syyriaan pakolaisina, kun Konstantinopolista tuli Istanbul ja heidät otettiin Syyriassa hyvin vastaan.

Usein minulta kysytään, miksi olen jäänyt kriisi-Ateenaan asumaan, vaikka voisin muuttaa esimerkiksi jollekin saarelle kuten Rodokselle tai Kreetalle, joka kyllä on käynyt mielessä monta kertaa. Vaikka täällä on noin viisi miljoonaa asukasta, kun Heinävedellä oli aikoinaan viisi tuhatta, viihdyn kuitenkin Ateenassa. Nyt on jo yhdeksän vuotta tullut täyteen. Täällä on vielä jonkinlaista vanhan ajan yhteisöllisyyttä, mikä tuntuu häviävän etenkin isommista kaupungeista, ja mitä ehkä pienen kylän kasvattina joskus kaipaan.  Ihmiset ovat täällä hyväsydämisiä kansallisuudesta ja varakkuudesta riippumatta.
Nyt kun elokuusta on selvitty hengissä ja kaikki onkin sujunut ihan mukavasti, alan myös tajuta, että olen ehkä löytänyt omasta köyhästä pikkulähiöstäni sen oman pienen saareni talomeren keskeltä.

 

Esa Eskelinen

Heinäveteläissyntyinen biologi ja opas Ateenasta

Kommentit

  • Anne Forsström

    Tulimme eilen kotiin Italiasta missä Esa oli meidän matkanvetäjänä. Lämmin ja hurmaava persoona. Tämä lämpö huokuu myös ed. kirjoituksesta.

Jätä kommentti

*