lauantai 8.8.2020 Sylvi, Sylvia, Silva

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

Aili Havukainen kasvatti puolisonsa kanssa 16 lasta. Nyt hän toimii puolisonsa omaishoitajana.

Aili Havukainen asuu puolisonsa kanssa luonnonkauniilla paikalla Kermanvirran rannalla. Jo aikoja sitten kaatunut mänty on jatkanut eloaan vaakatasossa ja toiminut Havukaisten lastenlasten kiipeilypaikkana.

Jos korona ei olisi tullut väliin, muistelisi kermalainen Aili Havukainen puolisonsa Jorman ja heidän lastensa odotettua tapaamista vappuviikonloppuna.
– Lasten puolisot olisivat jääneet tällä kertaa kotiin lapsia hoitamaan.
Havukaisten 16 lasta: 7 poikaa ja 9 tyttöä, ovat syntyneet vuosien 1966–1988 välillä. Vanhin lapsista on jo edesmennyt. Suuri perhe on Havukaisille omantunnon kysymys ja he ovat kasvaneet vahvaan yhteisöllisyyteen.
– Vanhemmillanikin oli iso perhe. Isäni piti kukkarossaan lappua, jossa oli kaikkien hänen lastensa syntymäajat. Sen tavan opin häneltä, Aili hymähtää.
Jälkipolvi on levittäytynyt ympäri Suomen: Helsingistä Ranualle ja Joensuusta Kyyjärvelle. Pitkän kierroksen saisi ajaa, jos kaikkien luona vierailisi. Aili haaveileekin siitä, että joskus lapset puolisoineen, kaikki 52 lastenlasta kumppaneineen ja yksi lapsenlapsenlapsi voisivat kokoontua yhteen.
– Olemme etsineet sopivaa paikkaa. Kristilliset opistot järjestävät sukutapaamisia, joista saa kaiken valmiina.

Heinävedelle Aili muutti perheineen 60-luvun lopulla, kun hänet valittiin avoinna olleeseen toisen kunnankätilön virkaan. Hauska sattuma oli, että Ailin äitiyslomaa vuonna 1971 tuuraamaan tullut kaksoissisar Anni, hänkin kätilö, tapasi täällä oman puolisonsa.
– Alkuvuosina oli lyhyet äitiyslomat, synnytyksen jälkeen vain kuusi viikkoa. Kaikkien lasten ollessa pieniä jäin vuonna 1974 seitsemäksi vuodeksi kotiin.

Kätilön ammatista oli apua, kun hän synnytti vuonna 1970 matkalla Varkauden aluesairaalaan.
– Meidän piti pysähtyä yömyöhällä Sarkamäen talouskaupalle. Avulias talonväki laski sisälle ja Jorma toimi kätilönä. Napanuora sidottiin kaupasta löydetyllä halkaistulla kanttinauhalla. Talonväki lainasi vielä pakettiautoa, kun omassa autossa oli Jorman putkivehkeet takana. Oppikirjasynnytys ja harmittelin jälkikäteen, etten palannut saman tien kotiin, Aili muistelee.
Seuraava Havukaisten lapsista oli vieläkin kiireisempi ja syntyi kotiin vain kymmenen supistuksen jälkeen. Oma sisar Anni ehti avuksi.
Isät olivat tuolloin harvemmin mukana synnytyksissä.
– Vielä vuonna 1976 Joensuussa vaadittiin Jormalta allekirjoitus siitä, että hän tulee mukaan omalla vastuulla vaikka olihan hän ollut jo kahdessa synnytyksessä mukana.

Kun kätilön työt vähenivät, tuli rinnalle lastenneuvolan ja kouluhoitajan tehtäviä. Terveydenhoitajaksi Aili opiskeli työn ohessa.
– Kaikkiaan 33 vuotta ehdin olla hoitoalalla saman työnantajan palveluksessa, josta viimeiset 20 vuotta vanhustyössä.
Aili kertoo olevansa kiitollinen siitä, että Heinäveden kunta antoi heille perhepäivähoitajan kotiin, mikä mahdollisti työssäkäynnin.
– Jos ei itsellä riittänyt neljää alle kouluikäistä, toi hoitaja tullessaan lapsia. Ainoastaan kolmea nuorinta kuljetin päivähoitoon.
Jorma-puoliso kiersi tekemässä LVI-alan töitä oman yrityksensä nimissä lähiseudulla ja korjasi myös autoja.

Tragedia hitsasi aikanaan Ailin lapsuudenperheen yhteen.
– Vanhempani kuolivat 50-vuotiaina auto-onnettomuudessa ja heiltä jäi 14 lasta orvoksi. Nuorin oli silloin kuusivuotias, Aili muistelee.
– Adoptioon ottajia olisi ollut, mutta se ei tullut kysymykseen. Osa nuoremmista meni toisen veljen luo ja vanhin veli muutti meidän kotitaloon. Olemme vieläkin hyvin läheisiä kuten omat lapsemmekin ovat keskenään.
Aili itse oli vanhempiensa kuollessa 16-vuotias ja läksi Kalajoelta kotiapulaiseksi pieksämäkeläiseen lääkäriperheeseen. Pieksämäellä hän tapasi ammattikoulussa olleen puolisonsa Jorman, avioitui ja pian haave muutosta Savon järvimaisemiin täyttyi. Ensin perhe asui kirkolla, kunnes muutti vuonna 1978 Kermaan, jonne rakennettiin nykyinen kotitalo.

Suuri perhe opettaa vastuunkantoa ja jakamista.
– Lasten kaverit oppivat nopeasti, että jos he tulevat perjantaina koulun jälkeen kylään, joutuvat hekin mukaan viikkosiivoukseen.
Aili jakaa äidiltään kuulemansa elämänohjeen siitä, että asioista pitää puhua.
– Vieläkin tärkeämpää on kuunteleminen. Siksi meillä on kaksi korvaa ja vain yksi suu.
Lasten kotona ollessa keitettiin ruokaa isolla kattilalla ja päivässä saattoi kulua laatikollinen maitoa. Siihen verrattuna on elo hiljentynyt. Aili on hoitanut jo useamman vuoden ajan Alzheimerin tautiin sairastunutta puolisoaan . Lapset perheineen ilahduttavat käynneillään.
– Äitienpäivänä he tupsahtavat kylään tuohon pihalle.
Aili Havukaiselle myönnettiin Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein yhdessä 35 muun äidin kanssa.

Jätä kommentti

*