keskiviikko 3.6.2020 Orvokki, Viola

Lähellä sinua – se tuttu paikallislehti

30-vuotiaassa on vielä virtaa, vaikka väki väheneekin

 

Sammutusauton edessä Ari Vainikainen, Jarkko Nisonen, Pekka Gustafsson ja Mika Suomalainen.

Vihtarin VPK on toiminut sopimuspalokuntana jo 30 vuotta.

– Alussa toiminta oli hyvinkin vilkasta ja hälytysosastossakin oli lähelle 15. Sittemmin aktiivinen porukka on vähentynyt. Väki vanhenee, emmekä ole saaneet palokuntaan nuoria vaikka olisi miten yritetty. Ymmärtäähän sen: nuoret lähtevät töiden perässä muualle. Ydinporukka on mukana, mutta monella tulee 68 vuoden ikäraja eteen ja he jäävät vapaaehtoisesti pois. Yli 68-vuotiaiden pitää käydä vuosittain lääkärintarkastuksessa, mikä vaatii sitkeyttä, Vihtarin VPK:n palokunnan päällikkö Ari Vainikainen kertoo. Hänkin on pitkäaikainen veepeekoolainen, mutta ei ole ollut aivan alusta saakka mukana.

Vihtarin VPK juhli taivaltaan viime lauantaina. Tilaisuudessa muistettiin hälytysmiehistön alkuperäisiä jäseniä, joita ovat Mauri Naukkarinen, Osmo Vainikainen, Veli-Matti Suomalainen ja Mika Suomalainen. Naisista muistettiin Eila Naukkarista ja Eira Vainikaista.

Yhdistyksen puheenjohtaja Osmo Vainikainen oli koonnut juhlahistoriikin, Jarkko Nisonen kertoi hälytyksistä ja Raimo Ikonen vpk-toiminnasta Heinävedellä laajemmin.

Vihtarin VPK:n juhlakahveilla oli lähes 60 osanottajaa. Jarkko Nisonen kertoi hälytyksista ja etenkin niistä kerroista, jotka ovat jääneet erityisesti veepeekoolaisten mieleen.

Ari Vainikainen ei lähde arvailemaan mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun Heinävesi vaihtaa osaksi Pohjois-Karjalaa ja palo- ja pelastustoimen alueellinen järjestämisvastuu siirtyy Etelä-Savosta sinne.

– Vuosi kerrallaan ollaan nyt eteenpäin menty. Virallisia kurssin käyneitä yksikönjohtajia meillä on vain minä. Jos vaaditaan, että jokaiseen hälytykseen on oltava virallinen yksikönjohtaja, karsii se meiltä jatkossa aika paljon hälytystehtäviä pois. Pohjois-Karjala varmasti kurssittaisikin, mutta kun ei ole niitä nuoria kursseille lähtijöitä, Vainikainen harmittelee.

Puolenkymmentä vuotta sitten poistuivat toiminta-alueiden rajat ja periaatteeksi tuli, että lähimmän paloaseman miehet lähtevät hälytykseen. Se ei ole kuitenkaan Vihtarin osalta toteutunut.

– Meidän vastekartta on piirretty Kermasta Sappuun ja edelleen lähelle Leppälahtea Liperin puolelle. Raja on kuitenkin ollut tiukka. Esimerkiksi viime vuonna oli meidän auto ainoastaan kerran Liperin puolella auttamassa. Savonrannan ja Enonkosken suunnalla taas ollaan käyty useinkin. Jostain syystä ei hälytyksiä Liperin suunnalle tule vaikka monta kertaa meiltä olisi ollut vaikkapa ulosajopaikalle vain 10–15 kilometriä, Vainikainen ihmettelee.

– Saa nyt nähdä, kun siirrytään Pohjois-Karjalan puolelle. Pitääkö raja vai vuotaako.

Viime vuonna Vihtarin VPK lähti 34 hälytykseen. Määrä on pienentynyt ja syyksi Vainikaisen sanoo sen, että valistus on mennyt perille.
– Maasto- ja metsäpalojen määrä on laskenut vaikka on ollut paljon kuivempaa. Suurin osa tehtävistä on tieliikenneonnettomuuksia ja rakennuspalojen sammutuksissa avustamista.

Suurin Vihtarin VPK:a työllistänyt tapahtuma on ollut Savonrannan risteyksessä sattunut, paneelikuormassa olleen rekan perävaunun kaatuminen ja törmääminen vastakkaisesta suunnasta tulleeseen henkilöautoon. Henkilöauto syttyi palamaan, ja kuljettaja sekä etupenkillä istunut matkustaja menehtyivät. Takapenkillä istunut pelastui.

– Pitkäkestoisimpia ovat olleet maastopalon Savonrannalla ja Enonkoskella sekä Valamossa päärakennuksen palo. Kauimmainen taas se, kun käytiin Sulkavalla saakka. Myrsky olivat kaataneet puita, ja menimme sinne vaihtomiehinä teitä raivaamaan. Saimme kartan käteen ja käskyn käydä raivaamassa tietty tie. Paikallinen motomies kuitenkin meidän edellä jo tietä aukomassa. Oli lähtenyt oma-aloitteisesti liikkeelle. Olisiko kaksi-kolme puuta me ehditty raivata tieltä pois. Hupireissuhan siitä tuli tietokatkon vuoksi.

Kalustoon Vainikainen on kohtuullisen tyytyväinen. Sammutusauto ei ole uusi, mutta ihan riittävä.

– Tällaista, jossa säiliö ja varustetilat ovat vaihtolavan päällä, ei ole lähipaikkakunnilla. Vaihtolavan saisi pudotettua alas, jolloin voisi kuljettaa metsäpalokontteja, mutta yhtään kertaa ei ole siihen ollut tarvetta.

Mönkijä kärryineen ja miehistöauto ovat omia, mutta katsastukset ja huollon menevät pelastuslaitoksen piikkiin.

– Mönkijää tarvitaan metsä- ja maastopaloissa. Kelkkaa meillä ei ole.

Vihtarin VPK pitää viikoittaiset harjoituksensa maanantai-iltaisin.

Naisosastossa toimii kuusi aktiivia, joista kaksi: Marjaana Nisonen ja Marjut Kolehmainen kuuluvat myös hälytysosastoon ja ovat ajaneet kuorma-autokortin.

Nuoriso-osaston viikoittaisissa harjoituksissa käy kolme nuorta, jotka osallistuvat miehistön harjoituksiin, mikäli harjoituksen aihe on heillekin sopiva.

Jätä kommentti

*