|
|
 |
| Uusimmat uutiset |
|
26.05.2013 |
Reliefin paljastustilaisuuden päätteeksi kaikki Otto Kotilaisen koulun
oppilaat asettautuivat yhteiskuvaan tekemänsä taideteoksen eteen. Laatat
kiinnitti viikonloppuna paikalleen alan ammattilainen Sami Pesonen.
Norppa-reliefillä on 242 taiteilijaa
Annikki Repo
Otto Kotilaisen koululla paljastettiin maanantaina 242 keramiikkapalasta
kostuva Norppa-reliefi, jonka tekemiseen on osallistunut koko koulun väki –
oppilaat, opettajat sekä muu henkilökunta.
– Täällä on suuri joukko taiteilijoita paikalla, totesi aamunavauksessa
puhunut rehtori Aki Tölli. Norppa-saliin tehdyn Norppa-reliefin hän totesi
olevan kunnianosoitus norpalle.
Teemaan liittyen paikalla oli myös itse Nestori Miikkulainen (Matti
Saastamoinen), joka kiikkutuolissa istuen kuunteli oppilaiden laulavan
itsestään ennen kuin paljasti reliefin Elmerin rummutuksen säestämänä.
Ajatus reliefistä kehittyi opettaja Eija Leskisen ideasta, kun hän esitti
koko koulun yhteisen taideteoksen tekemistä. Idea syventyi rehtori Aki
Töllin ja suunnittelusta vastanneen Karin Keitelin myötä norppa-aiheiseksi
keramiikkareliefiksi.
Teoksen koko hahmottui käytettävissä olevan tilan mukaan. Sen jälkeen Karin
Keitel jakoi työn osiin niin että tarvittavien laattojen määrä vastasi
oppilaiden ja henkilöstön lukumäärää.
– Helmikuussa jokainen luokka vuorollaan kävi työpajassa tekemässä oman
laattansa. Eskarilaiset ja pienimmät oppilaat tekivät reunapalat, joissa
näkyy kalliomaalauksia ja norpan elinympäristöön kuuluvien kasvien,
eläinten ja ihmisten kädenjälki, kertoo Karin Keitel.
Norpan tekemisestä vastasivat kuutosluokkalaiset ja kallion taiteilivat
viidesluokkalaiset. Neljäsluokkalaisten urakkana oli vesi.
– Lasituspoltto oli mahdoton tälle määrälle laattoja, joten ne väritettiin
jo tekovaiheessa maalaamalla ja käyttämällä eri värisiä savia, kertoo Karin
Keitel.
Jokainen tekijä kirjoitti nimensä laatan taakse. Laatat oikeaan
järjestykseen asetellut Karin Keitel kirjasi kaikkien nimet laattojen
mukaan kartaksi, joten jokainen tekijä voi tarkistaa missä juuri hänen
valmistamansa laatta on.
16. toukokuuta 2013
Jani Ruippo ideoi ja nikkaroi mainion istutuslavetin ”Mersun” säästämään
selkää ja polvia. Patja, tyyny ja musiikki lisäävät työmukavuutta. Jarrut
ovat tarpeen rinnepelloilla.
Kotipellon kutsua ei voi vastustaa
Ritva Niiranen
– Oma kutinansa on kevään oottamisessa joka vuosi. Pellolle vain tekee
mieli. Katsomaan, miten talvivalkosipulit ovat pärjänneet ja joko
perunamaat ovat kuivahtaneet istutuskuntoon. Ja joka kevät on vähän
erilainen, niinkuin nyt tämä vitkaan edennyt viileä kevät, tuumii viljelijä
Jani Ruippo Rajakankaalta Putukan tilalta.
Viime viikon sateiset päivät tekivät taukoa kevättöihin, jotka Janilla
kyllä olivat jo hyvällä menolla.
– Kevätsade sataa suoraan laariin, muistuttaa hänen isänsä Tenho Ruippo
pitkän kokemuksensa pohjalta.
Vanhempi viljelijä auttelee nuorempaa vointinsa mukaan tilan töissä.
Lypsykarja laitettiin pois 2006.
Agrologiksi Hyvinkään Maatalousopistosta valmistunut Jani keskittyy
viljelemään perunaa, sipulia ja valkosipulia. Osan pelloista hän pitää
nurmella ja myy heinät pienpaaleina, osa pelloista on taas
viherkesantona.
– Rinnepellot tässä meillä ovat läpäiseviä, mutta sopivasti hikeviä maita.
Hyvin kalkitussa, multavassa maassa eli perinteisessä ”mummon kasvimaassa”
kasvavat perunat ja sipulit hyvin. Tavallisesti varhaisperuna on meillä
laitettu maahan vappuna, tänä vuonna 4. toukokuuta. Myyntiin se ehtii
normaalisti heinäkuun alkuun. Varsinainen peruna on istutettu yleensä 5.
toukokuuta mennessä, tänä vuonna neljä päivää myöhemmin, Jani selvittää.
Valkosipuliin hän innostui 1995, kun hän armeijasta päästyään oli
suorittamassa opintoihin liittyvää maatalousharjoittelua Kuhmossa. Pienessä
määrin jo isä-Tenhokin oli sipulin viljelyä harjoittanut.
– Nyt on pellossa 3500 talvivalkosipulia, jotka istutin kynsinä lokakuussa
noin viiden sentin syvyyteen. Hyvin näyttävät nousevan ja varttuvan.
Lisäksi on muutama sata kevätvalkosipulia juurtumassa ja odottamassa
istutusta lähipäivinä sekä tietysti vielä normaalit ruokasipulit. Pieni
määrä avomaankurkkuakin laitetaan, koska meillä tehdään
valkosipuli-hapankurkkusäilykettä, kertoo Jani.
Suurin osa tuotteista menee lähikauppoihin tai hyvin toimivan puskaradion
välityksellä suoraan asiakkaille. Pellolta pöytään -ketju on lyhyt ja takaa
asiakkaille tuoreet, aromikkaat lähituotteet, joissa ravintoarvo on
tallella.
– Käsityötä tämä tuotanto vaatii aika pitkälti, joten tulos ei ihan
helpolla tule. Ja pellot ovat tosi kivisiä, mistä on oma vaivansa,
viljelijä toteaa.
Työtä helpottamaan varsinkin istutusvaiheessa on Jani kehitellyt ja
rakennellut keruutarpeista erikoisen istutuslavetin, jota hän nimittää
”Mersuksi”.
– Pellon laitaan on moni ohikulkija pysähtynyt katsomaan, mitä ihmettä
oikein teen, kun näyttää, että vain makaan mahallani lavetilla. Lähempää
katsottuna näkevät, että istutan siitä kaksin käsin sipuleita. Laitteesta
on hyötyä minulle ja huvia ohikulkijoille, Jani myhäilee.
Rikkakasvien torjunnassa hän suosii myrkytöntä vaihtoehtoa eli harausta ja
liekitystä. Lannoitukseen on vielä riittänyt maatunutta karjanlantaa, minkä
lisäksi hän käyttää hyvin maltillisesti ostolannoitteita. Tuloksena ovat
puhtaat, lähes luomua olevat lähituotteet.
– Pitää vain toivoa suotuisaa kesää, viljelijä tuumii ja lähtee laittamaan
keväistä haukisaalistaan ruuaksi. Ja mukaan tulee tietysti valkosipulia.
8. toukokuuta 2013
Karoliinan mielestä äiti on ihan enkeli ja todisteeksi asettaa Merjan
päähän sulkakehää. Aatu soittaa kitaraa, josta Kiti on kovasti
kiinnostunut. Kaapo pukeutui vappuaaton kunniaksi hämähäkkimieheksi.
Äiti jakaantuu moneksi
Eija Kosunen
– Äiti, saanko ottaa jo vappuhuiskan. Äiti, anna jo! Aatu (melkein 6 v)
pyörii hyrrän lailla Merja-äidin ympärillä.
Äiti toistaa ja toistaa rauhallisesti, että ei ihan vielä. Kohta saat.
Samalla hän syöttää 4 kuukautta vanhaa Kitiä. 4-vuotias Kaapo,
hämähäkkimies säntäilee esikuvansa lailla isossa tuvassa isoveljensä
kintereillä. Karoliina (7 v) on tullut koulusta ja piirtelee yläkerrassa
ystävättärensä Meten kanssa.
Merja Kinanen pysyy rauhallisena ja nauraa, että kaikenlaista sitä sattuu
ja tapahtuu, kun lapsia on neljä ja koiralauma kaupan päälle.
Toni ja Merja Kinasen perhe kasvoi viime vuoden viimeisenä päivänä pienellä
Kiti-tyttärellä. Tytär on itse rauhallisuus kun hän sitterissään seuraa
yläpuolellaan heiluvia esineitä. Veljien railakkaat leikit eivät tunnu
häiritsevän pienokaisen omaa keskittymistä.
Sisaruksista Karoliinalla oli toive, että hän saisi pikkusiskon. Aatulle
vauvasta oli hyvä kertoa hyvissä ajoin etukäteen, että hän saisi aikaa
sopeutua.
– En ollut koskaan ajatellut, että minusta tulisi suuren perheen äiti. Jos
olin joskus ajatellut perhettä, niin siihen mahdollisesti kuului yksi tai
kaksi lasta. Enkä sitäkään voinut kuvitella, että Helsingin tyttö muuttaisi
jonnekin korpeen maaseudulle. Vaan niin tapahtui ja valinta on tuntunut
oikealta. En vaihtaisi pois tätä elämää.
Merja ja Toni tapasivat toisensa Kermankosken lavalla 1997, kun Merja oli
15-vuotias.
– Olin silloin ihan varma, etten ikinä muuta minnekään jumalanselän
taakse. Mutta kun ikää tulee, arvotkin muuttuvat. Ennen muuttoa
Heinävedelle pariskunta ehti asua Joensuussa kuusi vuotta.
Merja sanoo elävänsä päivä kerrallaan. Lasten ehdoilla mennään nyt, kun he
ovat pieniä. Ja kun ei suunnittele liikoja, ei petykään liikaa.
Harrastuksia ei Merjalla juurikaan ole, mutta aina kun löytyy sopiva rako,
tekee hän käsitöitä ja kokoaa palapelejä. Kun Toni saapuu töistä, hän
saattaa ottaa koirat mukaansa ja lähteä lenkille.
– Ja nyt, kun kesä tulee, pääsemme ajelemaan pyörällä koko porukka. Päivät
kuluvat omaa rataansa. Joinakin päivinä saa tehtyä enemmän, joskus taas
vähemmän.
– Tonin vanhemmat ovat lähellä ja suurena apuna. Pidemmillä lomilla myös
oma äitini tulee Helsingistä ja on sitten lasten kanssa ja niiden ehdoilla.
Ja jokainen lapsi osallistuu kykyjensä mukaan kotitöihin.
Lapsilleen Merja toivoo, että he tekisivät fiksuja valintoja, sitten
aikanaan.
– Töllöilyistä pitää oppia. Itse saa valita, mitä opiskelee. Me emme
painosta suuntaan eikä toiseen. Jokainen lapsi on erilainen, joten
kasvatuksessakin on sovellettava lapsen ja tilanteen mukaan. Mutta yhteisiä
periaatteita ovat hyvät tavat, ja se ettei saa kiusata eikä satuttaa.
Yritämme opettaa lapsia toimimaan siten kuin he haluaisivat muidenkin heitä
kohtaan toimivan.
Kinasilla ei istuta jäähypenkillä, vaan mietintäpaikalla. Jäähypenkki ei
ole Merjan mielestä sanana positiivinen. Ja vaikka kukaan ei jaksakaan koko
aikaa olla iloinen, niin illalla kyllä sovitaan päivän asiat ennen
nukkumaan menoa.
Äitienpäiväaamuna Merja olettaa saavansa aamiaisen vuoteeseen, ellei sitten
itse ehdi herätä muita aikaisemmin. Lahjoja saattaa tulla lapsilta, jotka
ovat niitä valmistaneet koulussa ja päivähoidossa. Itse tehdyt kortit ovat
äidille hyvin mieluisia.
30. huhtikuuta 2013
Maanantaina valtuutetut hakivat paikkansa Otto Kotilaisen koulun
salissa, jossa kokous poikkeuksellisesti pidettiin, kun valtuustosalissa
oli Soisalo-opiston kevätnäyttely.
Sote-suunnaksi Joensuu tai Varkaus
Annikki Repo
Heinävesi haluaa selvittää sote-yhteistyön mahdollisuudet sekä Varkauden
että Joensuun suuntaan. Itä-Savon sairaanhoitopiirin kanssa kunnalla ei ole
mitään yhteistyötä, joten Savonlinna rajataan selvityksistä pois, totesi
maanantaina kokoontunut kunnanvaltuusto.
Asian käsittelyn yhteydessä Keskustan valtuustoryhmä jätti aloitteen, jossa
se haluaa selvittää mahdollisuudet liittyä Pohjois-Karjalan keskussairaalan
toiminta-alueelle muodostettavaan maakunnalliseen sote-alueeseen.
– Joensuusta saamme kaikki palvelut yhden luukun periaatteella ja KYSiä
tarvitaan vain poikkeustapauksissa, sanoi Veli-Pekka Hartikainen
(kesk.).
– Viime vuonna ostimme Joensuusta terveydenhoitopalveluja yli 5 miljoonalla
eurolla ja Varkaudesta 214.000 eurolla. Jos jatkossa valitsemme Varkauden
vaihtoehdon, rakennamme palveluiden oston uudelta pohjalta. Haasteet ovat
kovia, arvioi Hartikainen.
Perussuomalaisten Martti A. Räsänen sanoi, että Keski-Savon aluetta on
tarkasteltava samassa yhteydessä.
– On kuultava mitä sanovat Pieksämäki, Varkaus ja Leppävirta. Jos syntyy
Keski-Savon kaupunki, väestöpohjaa olisi 50.000, laskeskeli Räsänen.
Ilpo Laitinen (kok.) muistutti, että Varkauteen on lyhyempi matka kuin
Joensuuhun. Sari Juvonen (sdp) totesi, että kilometrejä kyllä kertyy, kun
Varkaudesta ei kuitenkaan saa apua.
– Lähtökohtana on oltava palvelujen saatavuus, painotti Juvonen.
Mikko Keinonen (sit.) epäili, että Pohjois-Karjalaan liittyessään Heinävesi
jäisi ulkojäseneksi.
– Joensuu, Kontiolahti, Polvijärvi, Outokumpu ja Liperi ovat tehneet koko
ajan yhteistyötä. Pelottaa ajatella, millainen Heinäveden asema siellä on
muutaman vuoden kuluttua. Sen sijaan Varkauden suunnalla meillä olisi
päätäntävaltaa, sanoi Keinonen.
– Asioista on hyvä keskustella, mutta ennen päätöksentekoa tarvitaan tietoa
siitä mitä ympäristökunnissa tapahtuu, sanoi Matti Vihma (kok.).
Valtuuston puheenjohtaja Aarno Happonen (sdp) muistutti, että uudistuksessa
on kyse monista muistakin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista.
– Tilanne on monimutkainen. Nyt vaikuttaa siltä, että sote- ja kuntarajat
noudattavat samoja rajoja. Jos valtio määrittelee rajat, meidän ei auta
pullikoida, totesi Happonen.
Maan hallitus perusti vastikään uuden työryhmän, jonka tehtävänä on nivoa
sote- ja kuntauudistus yhteen. Nyt kunnissa odotetaan työryhmän linjauksia,
joiden pitäisi selvitä toukokuun puolivälissä.
|
|
|
|
