|
|
 |
| Uusimmat uutiset |
|
05.02.2012 |
1. helmikuuta 2012
Kuusentupa tarjoaa monenlaista tekemistä kävijöilleen maanantaista
perjantaihin. Vas. Niko Leinonen keskittyi kirjontaan ja Veli-Sakari
Kainulainen nousi juuri ompelukoneen äärestä. Keijo Huttunen leikkasi
korillisen kuteita ja Juhani Mikkonen teki metallilangasta kransseja.
Kotoisasti saman katon alla
Ritva Niiranen
Ompelukoneen surina ja vilkas puheenporina kuuluu jo eteiseen, kun astuu
toimintakeskus Kuusentuvan ovesta sisään. Vuodenvaihteesta lähtien
työtoiminnat on keskitetty saman katon alle Varkaudentien varteen, josta
saatiin asteittain lisätiloja kolmen huoneen verran.
– Lähes kymmenen vuotta toimimme myös Askeltiellä, jossa hoidimme
matkahuollon palveluja ja kahviota ja jossa meillä oli myös kutomapiste.
Kokemuksena tuo aika oli ihan hyvä, mutta kun suurin osa toimintakeskuksen
asiakkaista on jo ikäihmisiä, oli parempi luopua matkahuollon
pyörittämisestä. Nyt voimme paremmin keskittyä kehitysvammaispalveluihin,
joka on varsinainen tehtävämme, toteavat ohjaajat Riitta Räisänen ja Leena
Heiskanen.
Avohuollon ohjaaja Riitan ja asumisen ohjaaja Leenan työ on paljolti
liikkumista asiakkaiden asioiden hoidossa ja Kuusentuvalla he ovat
joustavasti, tilanteen mukaan. Sen sijaan kaksi muuta ohjaajaa on
kiinteästi paikalla. Leila Eronen työskentelee Anne Karvisen sijaisena
helmikuulle asti ja Heini Vänttinen on talossa työkierrossa vuoden
verran.
– Tyytyväisiä ollaan tähän järjestelyyn, että päästiin yksiin tiloihin
saman katon alle. Nämä lisätilat olivat aikaisemmin hammashoitolan
käytössä. Uutuutena meillä on lepohuonekin asiakkaita varten, mikä on
tervetullut. Osa asiakkaista käy pitäjältä asti ja ikäjakauma on 20 - 70
vuotta, ohjaajat kertovat.
Myös kävijät eli asiakkaat sanovat olevansa tyytyväisiä, vaikka muutamilta
käyntimatka hieman piteni. Kuusentupa tuntuu heistä kuin toiselta kodilta,
jonne tullaan mielellään.
– Tärkeä paikka, jossa saa mukavasti sisältöä päivään. Jos jäisi yksin
omiin oloihinsa, menisi helposti alaspäin, tuumii Keijo Huttunen.
Vaikka matkahuollon tehtävät jäivät pois, Keijolle ja monelle muulle
mieleisiä avotyöhommia jäi silti. Niihin kuuluu muun muassa kunnan lähetin
tehtäviä, kiinteistöhuoltoa, siivoustöitä ja puunkantoa.
– Kuljetan ryhmiksen astioita ja kirjastolle tulevia paketteja.
Kuusentuvalla tykkään olla kyökkiryhmässä, jossa opitaan laittamaan
monenlaista ruokaa: salaatteja, pääruokia ja jälkiruokia. Se, joka jakaa
esiliinat, määrää myös ruokalistan. Käsityöpuolella ompelen kuulokepusseja
ja leikkaan matonkuteita. Tässä täytyy olla monitoiminen, naurahtaa pian 60
vuotta täyttävä Keijo, joka saa virkeyttä myös viikottaisesta
allasjumpasta.
Talo tarjoaa esimerkiksi ohjattua kudontaa, koneompelua, kirjontaa,
neulontaa, puutöitä ja kausiluontoisia askartelutöitä.
Juhani Mikkonen oli valmistamassa kauniita metallilankatöitä, joita voi
antaa vaikka ystävänpäivälahjoiksi. Veli-Sakari Kainulainen ja Niko
Leinonen keskittyivät tällä kertaa ompeluun. Välillä käytiin kahvitauolla
ja sitten taas kirjontaneulat suihkivat Arvo Happosella ja Jorma
Partasella, kun he koristelivat suuria vohvelikankaisia pyyhkeitä.
– Eipä ole ensimmäinen työ, vaan näitä on tullut tehtyä jo monta ja
annettua lahjoiksi sukulaisille ja ystäville, tekijät mainitsevat.
Aune Juvonen virkkasi paksulla koukulla videonauhasta mattoa ja pöydän
toisella puolen suihkivat Riitta Itkosen jättipuikot, kun hän neuloi
puuvillakuteesta topakoita istuinalusia. Pekka Kervinen oli puolestaan
tehnyt maalaushommia viime aikoina.
– Kerran kuukaudessa pidämme työpaikkakokouksen, jossa kaikki saavat olla
mukana suunnittelemassa toimintaa ja esittämässä toivomuksia. Juuri saimme
valmiiksi toimintasuunnitelman kevätkaudeksi. Kerran kuukaudessa
perjantaina on viihdeiltapäivä, jossa virittäydytään vapaalle vaikka
elokuvia katsellen. Kevätkihhaus järjestetään maaliskuussa ja silloin
kutsutaan leppävirtalaiset vieraiksi. Leppävirtalaiset taas kutsuvat meidät
vappubileisiin. Kesäretkikin on tiedossa kesäkuun alussa, ohjaajat
kertovat.
18. tammikuuta 2012
Eläinlääkäriopiskelija Katri Suhonen auttaa eläinlääkäri Virve Korhoselle
maskin paikoilleen. Naaraskissa Kapanen on jo unten mailla.
Kissojen leikkaukset kuin kuumille
kiville
Eija Kvintus
Sosiaalisen median tehokkuuden ymmärtää eläinlääkärin vastaanotolla. Jo
ennenkuin pieneläinten vastaanotosta edes on ilmoitusta ollut, on
vastaanottoajat täytetty päiviksi eteenpäin, kun asiasta on levitetty
tietoa Facebookissa. Leikattavaksi on tulossa iso liuta uros- ja
naaraskissoja. Lisäksi monet silmät ja korvat kaipaavat tarkastusta ja
rokotuksiakin tarvitaan.
Eläinlääkäri Virve Korhonen piti pieneläinvastaanottoa Heinävedellä viime
viikolla torstaina ja perjantaina, jolloin apuna oli eläinlääkäriopiskelija
Katri Suhonen. Tämän viikon maanantain, tiistain ja keskiviikon
iltapäivävastaanotot hän hoiti yksin.
Terveysvalvonnan johtajan Merja Voutilaisen mukaan pieneläinten
vastaanottoja on tarkoitus jatkaa Heinävedellä ainakin tammikuun ajan
viikottain mutta ainoastaan tarpeen mukaan. Aika on tilattava etukäteen
Heinäveden eläinlääkärinumerosta, josta puhelu kääntyy Leppävirralle niinä
päivinä, kun täällä ei ole ketään. Vastaanottoajat sitten niputetaan
yhdelle päivälle.
Torstaiaamun ensimmäisiä potilaita oli Kapanen. Vajaan vuoden ikäinen
naaraskissa steriloitiin. Operaatio alkoi rauhoittamisella. Kapanen odotti
aineen vaikutuksen alkamista häkissä, josta se kyljelleen nuupahtamisen
jälkeen siirrettiin leikkauspöydälle. Yläruumiin lämmikkeeksi kääräistiin
punainen huopa. Vasta pesun, karvan ajamisen ja desinfioinnin jälkeen
annetaan varsinainen nukutusaine, jonka Suhonen pisti toiseen takajalkaan.
Kissoilla silmät jäävät auki ja ne suojataan silmätipoilla, sillä silmien
kuivuminen aiheuttaisi helposti sarveiskalvohaavan.
Sterilointeja oli luvassa samalle päivälle peräti viisi peräkkäin eli
melkein liukuhihnatyönä. Korhonen epäilikin, että saattaa illalla olla
hartiat jumissa.
Naaraskissan leikkaaminen vie kauemmin kuin uroskissan ja vaatii
suoranaista sorminäppäryyttä, sillä kohdun ja munasarjojen onkiminen esiin
olemattoman leikkaushaavan kautta on hankalaa.
– Kunpa voisikin heittää hanskat pois, löytyisi paremmin. Tykkäänkin
enemmän lehmiä leikata, Korhonen huokaili.
Viimeinen johtomainen kohtu sekä pienen herneen kokoinen toinen munasarja
tarttuvat kiinni.
Steriloinnissa naaraskissalta poistetaan munasarjat ja osa kohdun
liepeestä. Vatsaonteloon jää neljä umpisolmuun vedettyä langanpätkää, jotka
sulavat itsestään pois. Uroskissan kastraatiossa poistetaan puolestaan
kivekset. Leikkaus on helpompi nopeampi ja samalla myös halvempi kuin
naaraskissan leikkaus.
Leikkaushaava ommellaan kolmeen kerrokseen eikä haavaa erota iholta.
– Täysikasvuisesta kissasta ei pysty sanomaan onko se leikattu vai ei,
sillä arpi on olematon. Mulle tuotiin kerran löytökissa, jonka omistajat
halusivat selvittää asian. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nukuttaa kissa,
avata vatsa ja kurkistaa sisälle. Selvisi, että kissa olikin jo leikattu.
Leikkauksen aikana kissa saa sekä kipulääkkeitä että antibiootteja.
Toipuminen on varsin nopeaa ja mukaan saa kipulääkereseptin. Liuosmaisen
kipulääkkeen voi antaa ruiskulla suoraan suuhun tai sekoittaa ruokaan.
Eläinlääkäri Virve Korhonen ei suosittele kissan leikkaamista ennen puolen
vuoden ikää.
– Koirat leikataan yleensä ennen ensimmäistä juoksua tai heti sen jälkeen.
Sterilointi pienentää koirien maitorauhaskasvaimen riskiä peräti 80
prosenttia. Myös märkäkohturiski pienenee.
Keskiviikkona 18. tammikuuta 2012
The Landline esiintyi nuorisoklubin avajaisissa kahteenkin otteeseen,
rennosti lattialla istuen ja akustisesti. Vasemmalta oikealle Mika Kuvaja
ja Iita Ylönen kitarassa, Sonja Tuovinen bongorummuissa sekä Jessica Kräkin
kitarassa.
Klubi pääsi takaisin kotiin
Eija Kvintus
NUORISOKLUBIN AVAJAISISSA perjantaina taidettiin tehdä uusi ennätys.
Vapaa-aikaohjaaja Markus Lindroos laskee, että kahvia keitettiin kaikkiaan
varmaan se 15 pannullista. Joten uudella lahjoitusvaroin saadulla
porschenpunaisella kahvinkeittimellä sekä kahvikupeilla ja
astianpesukoneella on kyllä käyttöä.
– Kolme pellillistä mokkapaloja riitti juuri sopivasti, vaikka kävijöitä
oli 72. Ikähaitari oli 6. luokkalaisista 19-vuotiaisiin saakka, Lindroos
määrittelee avajaispäivän kävijät.
Viides- ja kuudesluokkalaisetkin pääsevät tutustumaan nuorisoklubiin
junnuklubin muodossa, jota pidetään torstaisin klo 15–16.30. Muutoin klubi
on avoinna tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin.
NUORISOKLUBI JAKAANTUU nyt neljäksi eri huonetilaksi, mikä ryhmäyttää
mukavasti ja vähentää melua.
– Nytkin vanhempi porukka oli yhdessä huoneessa pelaamassa biljardia.
Kahvihuone on tarkoitettu rauhallisemmaksi tilaksi, jossa voi nyt katsella
televisiotakin ilman että se huutaa täysillä.
Uuteen kouluun siirtyneeltä opettajainhuoneelta jäi sohvia ja hyllyjä,
jotka otettiin kiitollisuudella vastaan.
– Olen myös hakenut ministeriöltä rahaa elokuvahuoneen/kisakatsomon
saamista varten. Iso valkokangas ja tykki meillä jo onkin.
Keskiviikkona 11. tammikuuta 2012
Kekseliäas tee-se-itse-ohjaaja
Eija Kosunen
Niitä on vaikea lyhyesti kuvata, joten katsokaapa itse, millaisia videoita
heinäveteläinen Rasmus Luostarinen on ladannut You Tubeen. Rasmuksen
kanavalla on tällä hetkellä 31 ladattua videota, uusimmat viime vuoden
lopulta, vanhimmat vuodelta 2008. Pisimmät ovat 15 minuutin pituisia
tarinoita, lyhyimmät kahdesta kolmeen minuuttiin.
Rasmus itse jaottelee tuotantonsa kolmeen pääryhmään:
Extreme-lyhytleffoihin, joihin kuuluu muun muassa lautailu- ja
lasketteluleffat, äänelliset lyhytleffat ja mykkäversiot. Sisällöltään ne
ovat monipuolisia: komediaa, draamaa, toimintaa, jännitystä, fantasiaa ja
fiktiota.
– Dokumentteja ei ole tällä kanavalla, Rasmus kertoo.
Otetaanpa esimerkiksi tuorein ladattu video, Elmukelmu ninjat, comedy
movie. Sen syntyyn vaikuttivat monet täysin poikkeukselliset asiat.
– Olin kuullut paljon juttuja ninjoista, ja nähnyt tietysti niitä
elokuvissa. Kerran töissä laitoin tuorekelmupakkauksia hyllyyn, ja aloin
yhdistellä asioita mielessäni. Asioita, joissa ei yhdessä ole mitään
järkeä. Elmu-tuorekelmu ja ninjat. Tarkoitus oli, etteivät ninjat puhu,
vaan ääntelevät ihmeäännähdyksillä, taustalla on musiikkia jne. Ja
näytteijätkin löytyivät helposti.
Näyttelijöiden saaminen on Rasmuksen mukaan helpottunut. Kaverit ottavat
esiintymisen jo huumorin kannalta ja hauskana harrastuksena. Musiikin
suhteen on oltava tarkkana. Rasmus käyttää Topi Lyytikäisen säveltämää
musiikkia tai sellaisia, jotka ovat oikeasti luvallisia.
– Musiikin lataaminen laittomasti on hirveän yleistä. Monikaan ei ajattele,
jotta siitä saattaa seurata aikamoiset rapsut. Ylläpitäjä kyllä yrittää
seurata, mitä You Tubeen ladataan mutta latausten määrä on kasvanut ihan
hirveesti, enkä usko, että seuraaminen onnistuu kovinkaan hyvin.
Tekijäoikeusrikkomukset saattavat tulla tosi kalliiksi, jos niihin
tartutaan, siksi en lataa luvatonta musiikkia. Ja luvallisista tiedän vielä
tosi vähän, Rasmus kertoo.
Rasmus kuvaa Canon EOS 550D järjestelmäkameralla, johon hän hankki
erillisen ulkoisen mikrofonin. Objektiivina on yleisimmin Tamronin 18-270
mm. Editointiohjelman kautta karsitaan materiaalia, säädellään värejä ja
lisätään ääniä, tekstejä jne. Tarinan lopullinen muoto syntyy tietokoneen
ääressä.
– Toteutukseen olisi panostettava enemmän. Omasta mielestäni siinä on
eniten parannettavaa. Koulussa ei lyhytelokuvien tekoa opiskeltu kuin vähän
muutaman kurssin yhteydessä. Parhaan opin sain Mikko Keinoselta, kun oli
siellä töissä. Ulkopuolisille olen tehnyt dvd-kuvausta vielä vähän mutta
ehkä siinä olisi mahdollisuuksia, Rasmus miettii.
Rasmus listaa kolme omasta mielestään parasta lyhytleffaa: Ykköseksi hän
nostaa Contemporary cavemens -fiktion nykyajan luolamiehistä. Toiseksi
Ultimate workout programmen ja kolmanneksi Elkukelmu ninjat. Pitemmistä
taltioinneistaan Rasmus katsoo onnistuneensa kohtalaisen hyvin 15
minuuttia kestävässä The team of 7 stars -temppuja esittelevässä
filmissä.
Musiikkivideon tekeminen on seuraavana suunnitelmissa. Kaverille tehtävä
musiikkivideo on myös koe hänelle itselleen, sillä, jos se onnistuu,
uskaltaa Rasmus tehdä niitä muillekin.
– Haaveissa on saada parempi editointiohjelma, kehittää käsikirjoituksia ja
hankkia erikoisefektiohjelma.
Viimeksi mainittu syrjäyttäisi omatekoiset, oikeat stuntti -paukkeet ja
räjähdykset. Tietokoneohjelmalla saisi hienompia ja isompia räiskeitä.
Rasmuksen elokuvaharrastus alkoi jo vuonna 2004 animaatiolla, johon hän
itse piirsi kuvat.
– Sitten tulivat lumilautailusta kertovat jutut, jotka haluan säilyttää
muistoina niistä tempuista, joita aikoinaan osasin.
Keskiviikkona 4. tammikuuta 2012
Verkostoasentajat Petri Auvinen ja Niko Lajunen pääsivät keskiviikona
iltapäivällä nostamaan linjaa ylös. Aluelämmön takaa jouduttiin uusimaan
useampikin kaatuneiden puiden rikkoma pylväs sekä muuntaja.
Myräkän sähkövauriot pääosin korjattu
Ritva Niiranen
Tapani- ja Hannu-myrskyjen aiheuttamat viat on sähkön saannin osalta saatu
korjattua Pohjois-Karjalan Sähkön alueella, myös Heinävedellä, kertoi
yhtiön käyttöpäällikkö Mikko Leinonen maanantaina.
– Vikoja oli todella runsaasti, mutta ne on nyt kaikki hoidettu, niin että
sähkö alkaa jo olla kaikissa talouksissa. Osaan vaurioista jouduttiin
tekemään tilapäisiä korjauksia, jotka sitten mahdollisimman pian
täydennetään perusteellisesti. Sähkön saanti kuitenkin on turvattu.
Heinävesi kuului työläimpiin korjauskohteisiin, joissa vaurioita oli eniten
ja tilanne jatkui hankalana vuorokausikaupalla. Muuntajiakin oli rikki
satamäärin ja sähköttömiä kulutuspisteitä noin 2400.
– Koko Enerken porukka ja sopimusmetsurit sekä koneurakoijat tekivät töitä
yötä päivää. Niissä paikoissa, joissa jouduttiin rakentamaan rikkoutuneen
sähkölinjan tilalle kokonaan uutta, korjaus kesti pitempään. Kun
ilmajohtoja varten on maastossa vain kymmenen metrin levyinen väylä
vapaana, puiden kaatumista linjoille on mahdoton estää. Nyt kun ollut
lainkaan routaa maassa, se oli oleellinen tekijä, että myrsky pääsi
riepottelemaan puita juurineen irti, Leinonen totesi.
Toistuneiden myräköiden johdosta huomiota onkin herättänyt maakaapeleiden
mahdollisuus.
– Maakapelointia kyllä tehdään kasvavassa määrin, mutta se on huomattavasti
kalliimpaa. Ja meillä on rakennettuna linjastoa, jolla on paljon
ennakoitua käyttöikää. Kun sääennusteet lupaavat myrskyä, varustamme
miehistöä ajoissa valmiustilaan.
Korvauksia sähkönkuluttajille on äskeisen myrskyn aiheuttamien katkosten
johdosta tulossa PKS:ltä.
– Jos katkos oli yli 12 tuntia, siirron vakiokorvaus huomioidaan
seuraavassa sähkölaskussa automaattisesti, ilman eri hakemusta. Sen sijaan
esimerkiksi maatiloilla on tuotannon häiriöistä ja muista asiaan
liittyvistä kustannuksista tehtävä anomus omalle vakuutusyhtiölle, summasi
Leinonen.
Tiedottamisen osalta on esiintynyt kritiikkiä, jonka Leinonen sanoo kyllä
ymmärtävänsä. Asiakkaiden oli myös vaikea päästä puhelimitse PKS:n
häiriöpalveluun tai asiakaspalveluun, koska linjat olivat aina
varattuja.
– Tiedottamisessa on tietysti aina parantamisen varaa ja siihen pyrimme.
Mutta monien toivomia tarkkoja aikoja sähkön palautumisesta emme pysty
edelleenkään antamaan, koska vikojen laatu ja lajuus vaihtelee suuresti.
Jos vaikka muuntaja joudutaan rakentamaan uudestaan, ei voi mitenkään mennä
lupaamaan, milloin se varmasti on kunnossa.
– Puhelinpalvelussamme taas oli koko asiakaspalvelun henkilökunta töissä,
mutta jonoa valitettavasti kertyi. Aika moni kuitenkin pääsi läpi, koska
häiriöilmoituksia tuli sadoittain. Moni sai yhteyden myös kannettavan
tietokoneen välityksellä sähköpostitse. Olemme asiakkaille kiitollisia
aktiivisuudesta ja kärsivällisyydestä.
Komean kuusikon keskellä ollutta lähteenpaikkaa voi enää vain arvailla
kaatuneiden juurakoiden alta. Martti Miikkulainen harmitteli tuulen
tuhoja.
Isoja tuulenkaatoalueita ilmi jo
keskiviikkona
Eija Kvintus
Viime viikkoisten Tapani- ja Hannu-myrskyjen jäljiltä kannattaa käydä
tarkastamasssa tuulenkaatotilanne omassa metsässä. Varsinkin
avohakkuualueiden reunamat ja vast’ikään harvennetut kuviot ovat olleet
vaaravyöhykkeessä. Keskiviikkona iltapäivällä metsäkeskuksen ja
metsänhoitoyhdistyksen pimeissä tiloissa oli jo pari virkeintä
maanomistajaa ilmoittamassa havainnoistaan.
Osmo Ikäheimoselta Kuittualta tuuli kaatoi useamman sata runkoa äskettäin
harvennetulta alueelta. Runkoja oli nurin myös kotitien poikki.
– Pakarisen pojathan ne kävivät sahoineen tien puhistamassa, Osmo selvitti
mhy:n toimistolla ja kertoi myös viime huhtikuisesta myrskystä, joka
ukkosen kera laittoi samoilta tienoilta nurin viitisenkymmentä runkoa.
– Siinä on sellainen mäenrinne. Ottaisiko siitä sitten voimaa, Osmo
enteilee.
Mhy:n metsäneuvoja Marko Tirkkonen oli jo aamupäivän aikana ehtinyt kiertää
Viitalahden, Kypärän, Rummukkalan ja Kuittuan suunnalla tarkastamassa
tilanteen.
– Mitään isompaa ei ilmennyt. Yksittäisiä runkoja siellä täällä.
Ilmeisesti isommat tuhot ovat olleet hyvin paikallisia, sillä myös
Metsäkeskuksen puolella metsätalousneuvoja Jari Pesosen pakeilla
pyörähtäneen Martti Miikkulaisen mailta paljastui isot tuhot. Pieksämäellä
asuva, Heinävedellä lomailemassa ollut ollut Miikkulainen oli lähtenyt jo
keskiviikkona puoliltapäivin tarkastamaan tilannetta.
Hevosmäellä yhdessä siskonsa kanssa maata omistavan Miikkulaisen mukaan
heillä ovat syksyllä alkaneet metsänhakkuutyöt vielä kesken. Nyt rämähti
nurin nuorta metsää, harvennettua aluetta aukon reunalta sekä suojeluun
menossa ollut lämpäre, jossa kasvoi järeätä, ympärysmitaltaan yli
kaksimetristä kuusta.
– Luonto päätti nyt suojella kohteen tällä tavalla, Martti Miikkulainen
harmitteli.
Luonnontilaisen puron lisäksi vanhan kuusikon kätköissä oli iso lähde.
– Kahteenkymmeneen vuoteen ei olla metsää myyty, ja nyt sitten kävi näin,
Miikkulainen harmitteli.
|
|
|
|
