|
|
 |
| Uusimmat uutiset |
|
12.03.2010 |
Heinäveden Lehden ja Soisalon Seudun yhteinen
talvimatkailuliite LUMIKKO 2010 on ilmestynyt.
Klikkaa itsesi sivuille vasemmalla puolella olevasta valikosta!
Kantakirjasto toimi Satulinnassa vuodesta 1917 vuoteen 1966. Ensin
yhdessä pienessä huoneessa, josta laajeni sitten kahden kirjastohuoneen
kokoiseksi. Satulinna paloi maan tasalle 13. syyskuuta 1981.
Heinäveden kunnankirjaston 150-vuotinen taival
sakastista Varjeniiniin
Satulinnassa hallitsi kolme sukupolvea Kinnusia
Eija Kvintus
Heinäveden pitäjässä toimi 1800-luvun lopulla kolmekin kirjastoa. Pitäjän
kirjasto oli perustettu jo vuonna 1856. Sen kokoelmat sisälsivät 400–500
kirjaa. Sakastiin sijoitettu kunnan lainakirjasto perustettiin puolestaan
pitäjän kokouksen päätöksellä 11. maaliskuuta 1860 ja tästä päivästä
lukien katsotaan kunnallisen kirjastotoiminnan alkaneen Heinävedellä.
Aloitteen tekijänä oli pitäjän ensimmäinen kirkkoherra, rovasti C.G
Wargentin, joka viittä vuotta myöhemmin esitti, että kuntaan pitäisi
perustaa myös kansakoulu.
Lisäksi kansakoulun opettaja H.J. Matikainen perusti Kermankosken
kirjaston vuonna 1874 vapaaehtoisilla lahjoilla, joilla saatiin 87 kirjaa.
Kirjaston aineiston rahallinen arvo oli 100 markkaa. Kirjoille oli määrätty
laina-aika. Lainaus oli maksutonta. Kirjastoa hoiti ensimmäiset vuodet
korvauksetta opettaja Matikainen. Vuonna 1876 Kermaan perustettiin
kirjaston tiimoilta myös lukuyhdistys sahahoitaja Kotilaisen ja
konttoristi Antoniuksen toimesta. Nämä tiedot selviävät K. Werkkon
kirjasta Tietoja ja mietteitä Suomen kansan- ja lasten-kirjastoista ynnä
lukuyhdistyksistä ja luennoista Vuoteen 1875.
Kirkonmenojen jälkeen kirjoja lainaamaan
Kirkon sakastissa toimineesta kunnan lainakirjastosta lainattiin kirjoja
maksutta kirkonmenojen jälkeen kaikille halukkaille. Varat
kirjahankintoihin kerättiin kinkereillä ja ehtoollisilla käyviltä
kerätyllä 10 kopeekan maksulla.
Lainattava aineisto karttui hiljakseltaan eikä lainausmäärätkään olleet
ensimmäisinä vuosikymmeninä suuria. Esimerkiksi vuodelle 1908 kirjattiin
vain 117 lainausta. Vuonna 1907 tehdyssä lainakirjaston tarkastuksessa
moitteita tuli siitä, ettei ”uusinta kirjallisuutta löydy nimeksikään” .
Samalla tehtiin päätös siitä, että lainauksesta tulee maksullista. Varoja
kirjastolle kerättiin myös viinaverorahoina sekä lahjoituksina eri
seuroilta ja testamentteina. Esimerkiksi kauppias Fredrik Pölläsen
testamentista saatiin kirjojen ostoon kolme vuonna peräkkäin yhteensä 1500
markkaa.
Sakastista Heinäveden kunnan lainakirjasto siirtyi Hasumäen kansakoululle.
Kansakoulujen kirjastojen lisäksi kirjastotoimintaa harrastavat myös
nuorisoseura ja työväenyhdistys. Näitä edistysseurojen ylläpitämiä
kirjastoja moitti vuonna 1917 nimetty kirjastotoimikunta yksipuolisiksi.
Kuntakokous antoikin toimikunnan tehtäväksi selvittää kirjastolaitoksen
järjestämisen kuntaan. Toimikuntaan kuului myös ensimmäinen
kirjastonhoitajamme Lonny Kinnunen. Vuoden 1917 lopulla tehtiin päätös
siitä, että yhden kantakirjaston lisäksi Heinävedellä toimisi useita
piirikirjastoja. Kantakirjaston johtokuntaan valittiin opettaja Adolfina
Savolainen, neiti Elsa Kinnunen, opettaja Aaro Liukko, kaupanhoitaja Otto
Piekiäinen, vuokraaja Emil Luostarinen ja suutari Toivo Pakarinen.
Kantakirjaston pohjaksi saatiin Hasumäen kansakoulun johtokunnan ja
Hasumäen nuorisoseuran lahjoittamat kirjastot. Ensimmäiseksi
kirjastonhoitajaksi valittiin neiti Elsa Kinnunen.
Kantakirjasto toimi Satulinnassa vuodesta 1917 vuoteen 1966. Ensin
yhdessä pienessä huoneessa, josta laajeni kahden kirjastohuoneen
kokoiseksi. Kirjojen lainaamisesta perittiin maksua kirjan sivumäärän
mukaan. Esimerkiksi 200-sivuisen kirjan sai lainaksi 10 pennillä.
Kantakirjaston lisäksi Heinävedellä oli myös piirikirjastoja kansakoulujen
yhteydessä sekä joissakin yksityiskodeissa. Viimeisimmät niistä
perustettiin 1950–1960-luvuilla. Laajimmillaan piirikirjastoja oli 17
kappaletta. Vuonna 1962 voimaan astunut uusi kirjastolaki muutti
kansakirjaston pääkirjastoksi ja piirikirjastot sivukirjastoiksi.
Kolme sukupolvea kirjastonhoitajina
Pietarista Heinävedelle muuttaneen apteeri H.K. Kinnusen vaimo Augusta
Leontina ”Lonny” Kinnunen (1855–1918) otti leskeksi jäätyään kirjaston
hoitoonsa 1900-luvun alussa. Työtä jatkoi sivutoimisesti Lonny Kinnusen
kuoleman jälkeen apteekkaripariskunnan naimattomaksi jäänyt tytär Elsa
Kinnunen (1885–1953). Hän työskenteli yksityisen oppikoulun
opettajattarena sekä Säästöpankin kamreerina.
Kun kirjastonhoitaja Elsa Kinnunen kuoli sairastelun jälkeen vuoden 1953
joulukuussa 68-vuotiaana, hänen työtään jatkoi ottotytär Ester Kinnunen
(1904–1978), myöhemmin Pikkulina tunnettu. Elsa Kinnunen adoptoi
hoidokkinsa Ester Pesosen kahta vuotta ennen kuolemaansa.
Kirjasto toimi Satulinnassa vuoteen 1966 saakka, jolloin pääkirjasto sai
uudet tilat Heinäveden Yhteiskoulun päädystä. Uusissa tiloissa oli
erillinen lukusali ja käsikirjasto. Uutena aloitettiin myös
musiikkikirjastotoiminta. Kirjaston toimintaa ohjasi kirjastolautakunta,
joka esitti jo 1965 kirjastoauton hankintaa. Ensimmäinen kirjastoauto
kuntaan saatiinkin vuonna 1973 ja sen käyttöönotto näkyi heti
lainausmäärien kasvuna. Kun sivukylien koulujen lakkautusbuumi kiihtyi,
lopetettiin samalla myös sivukirjastoja. Viimeisimmät vuonna 1972.
Pikkuli jäi eläkkeelle kirjastonhoitajan tehtävästään 72-vuotiaana vuonna
1976, jonka jälkeen kirjastoon perustettiin ensimmäinen vakituinen
kirjastonhoitajan virka. Virkaa hoiti Aino Sutinen heinäkuun loppuuna 1978
saakka. Sen jälkeen virka oli pitkään haettavana. Vastaavana
kirjastonhoitajana toiminut Mauri Venäläinen valittiin vakinaisesti
kunnankirjastonhoitajan virkaan vuonna 1981.
1970- ja 1980-luvuilla kirjastovirkailijoiden määrä kasvoi, aineisto
lisääntyi moninkertaiseksi. Vaikka kunnan väkiluku laski, kirjaston
lainausmäärät jatkoivat kasvuaan.
Uusi kirjastotalo avattiin asiakkaille vuonna 1989 ja vihittiin
käyttöönsä maaliskuussa 1990 kirjaston 130-vuotisjuhlan merkeissä.
Rakennus sai nimensä Heinäveden kirjastolaitoksen perustajan kirkkoherra
C. G. Wargentinin mukaan.
Lähteenä käytetty myös kirjastotoimenjohtaja Mauri Venäläisen Kylänraittia
kahta puolta -teokseen kirjoittamaa historiikkia.
Pikkuli oli tuttu näky puutarhassaan.
Personallinen pikkunainen kulki juosten
Kirjaston hoitaminen oli Pikkulille elämäntehtävä
Eija Kvintus
Pikkulista tulee Martti Issakaiselle ensimmäiseksi mieleen tarina
siitä, että Pikkuli olisi vauvana jätetty käärössä vanhan apteekin
rappusille.
– Joku oli varmaan arvellut, että siinä on sopiva koti ja ihminen, joka
voisi lapsesta huolen pitää. Siitä en ole täysin varma, että juuri näin
olisi tapahtunut.
Henkilönä Martti kuvaa Pikkulia rattoisaksi ja oman tyylisekseen.
Malliltaan Pikkuli oli lempinimensä mukaisesti pieni ja pyöreä. Seuransa
hän valitsi tarkkaan, eikä tykästynyt aivan keneen tahansa. Silti Martti
kuvaa häntä hyvin kansanomaiseksi ihmiseksi.
Pikkuli oli tuttu näky hoitamassa kasvitarhaansa.
– Satulinnassa en päässyt koskaan käymään asunnon puolella. Sinne ei
kutsuttu. Ensimmäisessä päätyhuoneessa sijaitsi kirjasto ja sen takana
olevassa huoneessa oli käsikirjasto. Vanhan talon huoneet olivat hyvin
hämärät. Pönttöuunit lämmittivät nurkassa. Syksyllä omena-aikaan
kirjastossa oli usein kori, josta sai ottaa omenoita syödäkseen. Joskus
Pikkuli toi mehuakin asunnon puolelta. Olisiko ollut peräti juolukkamehua,
kun oli niin erikoisen makuista, Martti muistelee.
Issakainen muistelee Kinnusen naiskaksikon hyvin tunteneen nimismies
Soineen kerran tokaisseen, että: ”Hyvinpä kasvattityttö äitinsä puolia
pitää.”
Elsa Kinnunen oli käynyt lääkärissä, joka oli määrännyt hänelle lääkettä.
Pikkuli kävi kyllä hakemassa lääkkeet apteekista kasvattiäitinsä puolesta
mutta kaatoi ne sitten sankoon. Kun Soine oli tapahtunutta ihmetellyt
lääkärille, oli tämä vastannut: ”Mistäpä sen tietää, jos se teki siinä
ihan oikein.”
Soineen kertoman mukaan Pikkuli teki kasvattiäitinsä Elsa Kinnusen kanssa
kerran vuodessa matkan Helsingiin.
– He ajoivat aina taksilla, sillä Elsa ei suostunut käyttämään julkisia
kulkuneuvoja.
Laita tiukkaan, niin eivät mene sekaisin
Seppo Salmi oli usein lapsena ja vielä 15–16 -kesäisenäkin järjestelmässä
Satulinnan kirjaston hyllyjä. Pikkuli ohjeisti häntä monesti sanomalla:
”Pannaan oikein tiukkaan. Kun eivät ota, ei mene järjestys sekaisin.”
Palkkaa ei vapaaehtoistyöstä maksettu mutta usein Pikkuli tarjosi kakkua
ja teetä.
– Pikkuli luki lävitse kaikki kirjastoon hankitut kirjat ja harjoitti
sensuuria, jos koki, että jokin kirja oli heinäveteläisille lukijoille
liian vaikeaselkoinen tai muutoin sopimaton.
Itsekin usein kirjoja lainannut Seppo Salmi muistaa erityisesti Niilo
Grabben kirjoittaman Laivapoikana -seikkailutarinan, joka oli niin
suosittu teinipoikien joukossa, että sen takana oli päällekkäin kolme
lainausliuskaa.
Kinnusten kodista Salmi muistaa hienot huonekalut.
– Talossa oli huone, jossa Elsa oli hakannut halkoja. Sinne ei päästetty
koskaan. Muutenkin Satulinnassa oli aina hyvin tarkkaa, minne sai mennä
ja minne ei.
Seppo Salmen mieleen on jäänyt erityisesti Pikkulin tapa juosta – olipa
hän sitten menossa minne tahansa.
– Pikkuli ei malttanut kävellä. Olisiko kuri ollut kova Elsan piikana ja
tapa jäänyt siitä.
Pikkuli olisi oman kertomansa mukaan jopa käynyt päiväseltään kävelemällä
Varkaudessa saakka hakemassa kirjastoon tilattua aineistoa.
– Uskon, että näin myös saattoi olla. Kirjaston hoitaminen oli hänelle
elämäntehtävä, josta hän ei olisi halunnut luopua. Eläkkeelle jäämisen hän
koki suurena loukkauksena.
Kirjastonhoitajan tehtävää Pikkuli ehti hoitaa myös uudessa Yhteiskoulun
yhteydessä olleessa kirjastossa. Eläkkeelle hän jäi vasta 72-vuotiaana.
Pikkulin taival päättyi Satulinnan pihalle ilmeisesti sydänkohtauksen
saattelemana.
Keskiviikkona 3.3.
Hakusysteemi netissä on tuttu ysiluokan tytöille. Toiveistaan kertomassa
Nina Kilpeläinen (edessä) ja Sanni Turunen, takana (vas.) Rosa Kukkonen ja
Marleena Laitinen.
Yhteishaku ammatilliseen ja lukiokoulutukseen
alkoi:
Toivejärjestys ja varavaihtoehdot tärkeitä
Ritva Niiranen
Peruskoulun päättöluokkalaisilla on käsillä jännät paikat, kun oman
tulevaisuuden suhteen on tehtävä tärkeitä valintoja. Yhteishaku
ammatilliseen ja lukiokoulutukseen sekä tanssi-, musiikki- ja
liikunta-alalle alkoi 1.3. ja päättyy 19.3.2010.
– Valmentautumista on koulussa tehty perusteellisesti, monelle ehkä
kyllästymiseen asti, mutta varmuus on parasta. Ovathan ysiluokkalaiset
vielä aika nuoria eikä kaikilla ole selviä suunnitelmia suuren
koulutustarjonnan keskellä. Olemme tehneet harjoitushakua, käyneet
tutustumassa lähikaupunkien ammattioppilaitoksiin ja niistä on vieraillut
edustajia täällä kertomassa eri alojen opiskelukokemuksista.
Oppilaanohjaaja on tehnyt yhteistyötä oppilaiden ja huoltajien kanssa,
lisäksi on ammatinvalinnan ohjauksen psykologi Savonlinnasta käynyt
tarvittaessa antamassa henkilökohtaista ohjausta, kertoo oppilaanohjaaja
Sini Suihkonen.
Ainakaan tiedon puutteeseen tai käytännön seikkoihin ei hakeminen kaadu.
Haku tapahtuu netissä joko kotona huoltajan kanssa tai koululla
oppilaanohjaajan kanssa, jolloin hakemus tulostetaan huoltajan nähtäväksi
ja hyväksyttäväksi. Hakea voi myös paperisella postitettavalla
lomakkeella.
– Sähköinen haku on ehkä varmempi, sillä siinä saa kuittauksen hakemuksen
perillemenosta, sanoo oppilaanohjaaja.
Yhteishaussa on mahdollista hakea 1 - 5 koulutukseen.
Hakutoivejärjestyksen ja varavaihtoehtojen miettiminen on tärkeää.
Hakutoiveita on tosin mahdollista korjata, mutta vain hakuajan puitteissa,
ei sen jälkeen. Joissain oppilaitoksissa järjestetään myös pääsy- tai
soveltuvuuskokeet.
– Olen rauhoitellut oppilaita, että tämä on nyt ensimmäinen askel
peruskoulun jälkeen, mutta ei niin kohtalonomainen valinta kuin ennen
vanhaan. Nykyään kun voi helpommin yhdistellä, vaihtaa, jatkaa eri tavoin
tai kouluttautua uudestaan. Opiskelu on monimuotoisempaa ja jokaiselle
löytyy kyllä mahdollisuuksia.
Oppilaitokset ilmoittavat valintojen tulokset hakijoille kirjeitse
aikaisintaan 16.6.2010.
Toiveet koneeseen ja jännäämään
Tietokoneluokassa näyttöruutujen äärellä ysiluokan tytöt Sanni Turunen,
Nina Kilpeläinen, Rosa Kukkonen ja Marleena Laitinen kertoivat viime
viikolla, hakuajan lähestyessä omista valinnoistaan.
– Tavoitteena on Minna Canthin ilmaisutaidon lukion teatterilinja, joka on
pitkäaikainen haaveeni. Hakuun sisältyy myös pääsykoe, jossa on
näyteltäväkin. Toinen vaihtoehto on Jyväskylän Lyseon tai Jyväskylän
Normaalikoulun lukion urheilu- ja liikuntalinjat, Sanni kertoi.
Vieressä istuva Nina Kilpeläinen haluaa opiskella käytännön alalle,
mieluiten parturi-kampaajaksi.
– Lähimmät oppilaitokset ovat Savonlinnassa ja Pieksämäellä.
Kakkosvaihtoehtona pyrin Varkauteen opiskelemaan liiketaloutta, sillä
siitä on hyötyä, jos vaikka aikanaan perustan oman yrityksen, Nina
pohti.
Heinäveden lukio tuntuu Rosa Kukkosesta mieluisimmalta valinnalta eikä hän
muita vaihtoehtoja mietikään.
– Oman lukion kautta toivon pääseväni myös vaihto-oppilaaksi, päämääränä
oppia englantia mahdollisimman hyvin.
Marleena Laitinen haluaa tehdä töitä käsillään ja nähdä työnsä tulokset
mieluiten leipomossa tai konditoriassa.
– Pyrin Jyväskylän Viitaniemen ammattikoulun leipuri-konditorialinjalle.
Toiseksi vaihtoehdoksi laitan sosiaali- ja terveysalan opinnot
Jyväskylässä, joka on minulle tuttu kaupunki ja siellä on kavereitakin.
Tytöillä on hymy herkässä, mutta he myöntävät, että hakuprosessi jännittää
jonkin verran. Ja jännitys tiivistyy kesäkuun puolivälin jälkeen, jolloin
odotetut valintatulokset saapuvat postissa. Toivottavasti ykköshaaveet
silloin toteutuvat.
Keskiviikkona 17.2.
Kilpailu voi olla alku yritysten uudelle hyvälle yhteistyölle tai
vahvistusta entiselle. Joka tapauksessa se maksaa vaivan, rohkaisivat
projektipäällikkö Tuula Tegelberg ja matkailusihteeri Leena Vlasoff asiaa
puntaroivaa matkailuväkeä.
Heinäveden reitin matkailuyrityksiä innostetaan Eden-kilpailuun
Ritva Niiranen
EU:n alueella vuosittain järjestettävällä Eden-kilpailulla etsitään
erinomaisia eurooppalaisia matkailukohteita, jotka suuntautuvat
kehittämään kestävää ja kannattavaa kansainvälistä matkailua.Tänä vuonna
haetaan kriteerit täyttävää viehättävää, elämyksellistä
vesistömatkailukohdetta ja kilpailuaika päättyy maaliskuun lopussa.
– Aihe on kuin räätälöity Suomelle, tuhansien järvien maalle sekä Saimaan
alueelle, sillä tällaista järvilabyrinttiä kuin täältä ei löydy mistään
muualta.Toivon todella, että Heinäveden reitin vaikutuspiirissä olevat
matkailualan toimijat yhdessä osallistuisivat kilpailuun ja että syntyisi
hyviä yhteistyörinkejä, jotka toimivat jatkossakin, totesi
projektipäällikkö Tuula Tegelberg kilpailua hallinnoivasta Savonlinnan
Innovaatiokeskus Oy:stä.
Toivomukseen yhtyi matkailusihteeri Leena Vlasoff, joka emännöi viime
viikon tiistaina kunnanvirastolla matkailuväen kokousta.
– Jos me matkailuväki yhteistuumin päätämme osallistua kilpailuun, niin
monellakaan muulla kohteella Suomessa ei ole samanlaisia vahvuuksia
tarjottavanaan. Yhteinen nimittäjä on Heinäveden reitti, jolle
maisemointisuunnitelmakin on laadittu. Tarvitaan vain yhteistä tahtotilaa,
innosti Leena Vlasoff.
Hän lupasi hoitaa hakemuslomakkeet ja toimia kunnan yhteyshenkilönä
kilpailuasiassa. Paikalla olleet kymmenkunta matkailualan toimijaa
asettuivat kilpailuehtoihin perehdyttyään myönteiselle kannalle eli
lähtemään kilpailuun ja toivoivat mukaan kaikkia alan yrittäjiä.
Kilpailusäännöissä paljon huomioitavaa
Tuula Tegelberg selvitti perin pohjin Eden-kilpailun säännöt ja
palkintokriteerit. Kilpailuun osallistutaan joukkueena eli vähintään
neljän, enintään viidenkymmenen yrityksen tai muun toimijan muodostamana
kohteena.
– Haetaan vesielementtiin liittyvää nousevaa kohdetta, jota alueen kunnat
tukevat ja joka noudattaa vuoteen 2020 asti laadittua Suomen
matkailustrategiaa. Kohteen tulee myös korostaa perinteitä ja
tuotetarjonnan on vaihdeltava vuodenaikojen mukaan. Muita määreitä ovat
kannattava liiketoiminta, kestävä kehittäminen, turvallisuus,
asiakaslähtöisyys ja tietysti reilu suomalaisuus. Ei tarvitse yrittää olla
hienompaa kuin on.
Palveluihin tulisi kuulua majoitus-, kuljetus- ja ruokatarjontaa sekä
aktiviteetteja ja kohteen olisi voitava toimia myös kansainvälisillä
markkinoilla.
– Kaikissa kilpailumaissa käytetään samoja kysymyslomakkeita, joissa
riittää täytettävää, mutta uskon, että ette niihin lannistu. Vaikka
voittoa ei tulisikaan, lomakkeissa kysyttävien asioiden miettimisestä on
joka tapauksessa hyötyä kohteiden kehittämisessä.
Palkintona näkyvyyttä ja mainetta Euroopassa
Kilpailuasiakirjat lähetetään sekä postitse että sähköpostin liitteenä
Työ- ja elinkeinoministeriöön maaliskuun loppuun mennessä. Kevään aikana
eri instansseja edustava arviointiryhmä valitsee jokaisesta kilpailumaasta
voittajan ja neljä teemaan parhaiten sopivaa kohdetta. Kansalliset
voittajat julkistetaan kesäkuun alussa ja heidät palkitaan syksyllä
European Tourism Forumissa Brysselissä. Eurosadetta ei ole luvassa, vaan
matkailuelinkeinolle kullanarvoista näkyvyyttä, mainetta ja kunniaa
Euroopassa sekä lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä. Kisan
organisoinnissa rahaa kuitenkin tarvitaan ja se saadaan EU:lta ja
TEM:ltä.
Aihe viritti kokouksessa vilkasta keskustelua ja nosti esiin myös
aikoinaan perustetun Norppa-teamin. Kilpailuun liittyväksi yhteiseksi
työnimeksi valittiin alustavasti Heinävesiroute ja Arto Keinäsen
tehtäväksi tuli laittaa profiili nettiin facebookiin. Jo seuraavana
päivänä se olikin siellä nähtävissä. Muutenkin aiotaan toimia ripeästi,
koska kilpailuaikaa on vähän.
– Kaikille matkailuyrittäjille menee kutsu seuraavaan kokoukseen, joka
pidetään näillä näkymin jo helmikuun 22. päivänä. Lisäksi kuntaan on
kevään aikana tulossa sosiaalimedian koulutus ja siihen voivat myös
matkailuyrittäjät osallistua. Kunnan nettisivuilta ja minulta
yhteyshenkilönä saa lisätietoja, mainitsi Leena Vlasoff.
Keskiviikkona 10.2.
Kirjasto on tiedon, elämysten ja hyvän mielen lähde Vuoden lainaajana
palkitun seitsenjäsenisen Yrjänän perheen mielestä. Roosa, Sirkka ja Pekka
Yrjänä vastaanottivat palkinnot kirjastotoimenjohtaja Mauri
Venäläiseltä.
Vuoden lainaajat käyttävät kirjastopalveluja
laidasta laitaan
Ritva Niiranen
Perinteistä kirjaston Lainan päivää juhlistettiin meillä tällä kertaa jo
aattona eli viime sunnuntaina kahvitellen valtuustosalissa, joka täyttyi
eri ikäisistä kirjojen ystävistä. Päivää on vietetty Heinävedellä aina
vuodesta 1984 lähtien erilaisin teemoin ja kirjailijavierailuin.
- Ensimmäinen teemamme oli Tervetuloa kirjastoon ja laina on varma! Kun
nyt vietämme oman kirjastomme 150-vuotis- ja Suomen Kirjastoseuran
100-vuotisjuhlavuotta, on ilo todeta, että meillä lainausmäärät ovat
valtakunnan kärkeä eli 21,6 kirjaa/asukas/vuosi, kun keskimääräinen luku
Suomessa on 19. Lukuinnostuksen kehittämisessä on myös kodeilla ja
kouluilla suuri merkitys, totesi kirjastotoimenjohtaja Mauri
Venäläinen.
Hän jatkoi, että hyvänä esimerkkinä kodin yhteisestä lukuharrastuksesta on
perhe Yrjänä, jonka kirjaston henkilökunta valitsi Vuoden lainaajaksi
kaikkien 1800 lainaajan joukosta.
Ruusuin ja kirjoin palkittuun perheeseen kuuluvat vanhemmat Sirkka ja
Pekka Yrjänä sekä heidän lapsensa Meri, Roosa, Iida, Lauri ja Paavo.
Hengenravinnon lisäksi kaikki harrastavat innokkaasti liikuntaa, niinpä
palkitsemishetkellä muut lapset paitsi Roosa viilettivät liikunnan
parissa.
Hyväntuuliset Vuoden lainaajat saivat palkinnokseen mieleisensä
klassikkoteokset: Jean Sibelius ja isänmaa sekä Vänrikki Stoolin
tarinat.
- Käytämme kaikkia mahdollisia kirjaston palveluja ihan laidasta laitaan.
Eri aiheisten kirjojen lisäksi lainaamme lehtiä, äänikirjoja, elokuvia,
musiikkia...Kaukolainaus toimii sujuvasti esimerkiksi oppikirjojen osalta,
jopa paremmin kuin isommilla paikkakunnilla. Tulossa olevat uutuudet pitää
saada heti tietoon ja varaukset vetämään. Tapanani on joka vuosi maksaa 10
euron varausmaksu, se tulee edullisimmaksi tällaisille suurkuluttajille,
kertoi Pekka, perheen nopein lukija.
Sirkan ja Pekan suosikkeja ylitse muiden ovat pohjoismaiset dekkarit,
joita he ahmivat varsinkin iltalukemisekseen. Pohjoiset jännärit ovat
heidän mielestään realistisia eivätkä yliampuvia kuten monet suuressa
maailmassa sepitetyt teokset. Välipaloina menee elämäkertoja, käsityö-,
jooga- ja pilatesaiheisia kirjoja ja paljon muuta. Jälkikasvu lainaa
ikäänsä sopivaa luettavaa, myös sarjakuvia.
- Täällä on todella hyvä ja monipuolinen kirjasto. Kun ollaan asuttu
useilla paikkakunnilla, meillä on vertailupohjaa. Ja ystävällinen,
palvelualtis henkilökunta, kehui Sirkka.
- Kymppiplussa henkilökunnalle, jonka kanssa puhutaan muutakin kuin
lainaukseen liittyvää. Juuri ehdotin, että olympialaisten ajaksi voisi
kirjaston nurkkaan perustaa kisastudion. Ja parit lastenrattaat
sisäkäyttöön saatiin aikanaan meidän aloitteesta, Pekka jatkoi.
Roosa käy englanninkielistä lukiota Joensuussa ja kehittää aktiivisesti
kielitaitoaan myös vapaa-aikana.
- Luen lähinnä englanninkielistä tekstiä. Teatteri, elokuva ja Suomen
lähihistoria kiinnostavat aihepiireinä. Kaverit ihmettelevät, kun saan
Heinäveden kirjastosta erästäkin amerikkalaista kulttuurilehteä, joka on
aika harvinainen näillä main, Roosa kiitteli.
Kun perhe on koolla, monipuolinen lukuharrastus antaa hyvää keskustelujen
ja väittelyjen pohjaa. Tyytyväisiä ollaan myös siihen, että kirjasto on
taas yleisön pyynnöstä lauantaisinkin auki.
|
|
|
|
