Etusivu
Lehden yhteystiedot
Mediatiedot
Levikkialue
Tilaa lehti
Lähetä juttuvinkki
Tee osoitteenmuutos
Jätä ilmoitus
Kirjoita yleisönosastoon
Kirjoita muistilistalle
Anna palautetta
Kesälehti Nokkonen 2013
Tuloksia Pirjon saappaanheittotapahtumasta
E24-palvelusivu
Uusimmat uutiset   20.06.2013

– Itsepalvelulukusali on merkittävä parannus, arvioi Markku Suomalainen. Taustalla lehtiä lukee Esko Pitkänen.

Remontoitu kirjasto avattiin

Annikki Repo

– Lehtisali on nyt entistä rauhallisempi. Täällä on hyvä lukea päivän lehdet, arvioi Markku Suomalainen remontoidun kirjaston lehtisalissa maanantain avajaispäivänä.

Suomalainen kertoi käyvänsä lehtisalissa muutaman kerran viikossa.

– Itsepalvelu -periaatteella toimiva lehtisali on hyvä asia. Hankin avaimen ensitilassa, jotta voin käydä viikonloppuisinkin lehtiä lukemassa, suunnitteli Suomalainen.

Ensisilmäyksen perusteella kirjasto vaikutti valoisalta ja viihtyisältä. – Tämän kokoiseksi kunnaksi puitteet ovat hyvät ja henkilökunta asiansa osaavaa. Pitää vielä kierrellä ja katsoa, mitä kaikkea hyllyiltä löytyy.

– Paperipäällysteiset pylväät ovat siisti juttu ja sohvat on paremmat kuin ennen. Tilat ovat isommat kuin ennen, luonnehti pelikoneelle pistäytynyt Severi Patrikainen.

Severi kertoo käyvänsä kirjastossa aika usein, pelaamisen lisäksi hän useimmiten lainaa filmejä.

– Läppäri pätkii nykyään enemmän kuin aikaisemmin, mutta pelikone on ihan kiva. Nyt kirjasto on hyvä, mitään ei tarvitse lisätä, pohti Severi.

Kirjaston remontissa lattia uusittiin, koska sen alla havaittiin kosteutta. Kosteuseristetty ja kapseloitu lattia sai laattapinnan. Osa seinistä maalattiin tehostevärein ja pylväät saivat kirjaston henkeen sopivan päällysteen.

Itsepalvelulukusaliin pääsee kirjaston kiinni ollessa talon takapuolella olevan sisäänkäynnin kautta. Nuorten ja lasten osastot saivat aiempaa enemmän tilaa.

Ulkopuolella uusittiin salaojat ja sokkelien patolevyt. Pihaa myös muotoiltiin niin, etteivät sadevedet keräänny sokkelien viereen.



12. kesäkuuta 2013


Satu Patrikainen lyö ja Eira seuraa. Taustalla vuoroaan odottavat Riikka Kettunen ja Jaana Jääskeläinen.

Lähe, lähe, juokse, juokse!

Eija Kosunen

Kotia, kotia, huutaa porukka kotipesässä ja kannustaa kolmospesällä epäilevää pelaaja jättämään turvasatamansa.

Naisten pesisvuorolla keskiviikkoisin Tahko Pihkalan kehittämään peliin perehtyy parhaimmillaan parisenkymmentä naista ja jokunen mieskin. Tahtipuikkoa heiluttaa Eira Kosunen. Tahtipuikko on hänen kantava ja kuuluva äänensä, jolla hän ohjaa, neuvoo ja kannustaa pelaajia. Nimittäin pesäpallo ei ole ihan helpoin laji. Siinä pitäisi osata lyödä palloa, ottaa pallo kiinni, juosta ja taktikoida.

Vapaaehtoisena kentällä hääräävä Eira ei ole nyt parhaimmalla tuulellaan. Syy ei ole pelaajien vaan hänen kärsivällisyytensä on ollut kovilla, kun hän on yrittänyt saada mahdollisimman käypäiset vuorot eri-ikäisille naispelaajilleen. Perheenäideille ei oikein sovi myöhäisillan vuorot, sillä lasten iltatoimet eivät odota yhdeksään eikä kymmeneen. Nyt naiset aloittavat pesisvuoronsa keskiviikkoisin varttia vaille kuusi ja pelaavat kaksi tuntia.

Eira sanoo ihmetelleensä, miksi tälle yhdelle ainoalle viikkovuorolle on niin paljon tunkua. Alunperin kuudelta alkavaksi tarkoitettu vuoro aikaistui varttitunnilla ja lyheni puolella tunnilla.

– Vaikka joskus on ollut lähellä nakata räpylät nurkkaan, niin en halua, että tämä harrastus kuolee. Ilman vetäjää, oli hän kuka tahansa, ei säännöllinen harrastustoiminta onnistu. Miksi aina naisten pitää joustaa. Kaipa minä olen aika v-mainen nainen, kun pidän naisten puolia, Eira Kosunen toteaa.

Vapaa-aikaohjaaja Markus Lindroos on asiasta toista mieltä. Hänen mukaansa naiset ovat saaneet kahden tunnin vuoron, kun yleensä annetaan vain puolitoistatuntisia vuoroja. Myös ajankohtaa on nimenomaan perheellisten naisten kannalta ajateltu sopivaksi. Naisten jälkeen varttia vaille kahdeksan tulevat äijäfutislaiset.

Takakenttä valmiina... Mika Kinnunen on kyläreissulla kotikunnassaan ja lähti siskonsa sekä puolisonsa kanssa verestämään pesismuistoja.

– Pelasin 20 vuotta sitten pesäpalloa muun yleisurheilun lomassa. Sakari Saarikoski sai minutkin urheilemaan, Mika kertoo, ja nakkaa pallon tottuneesti takavasemmalle, lähelle laittoman rajaa. Huomaa, että kun kerran on pelin sisäistänyt, löytyy taito taskusta myöhemminkin. Mika itsekkin yllättyy, kuinka nopeasti peliin pääsi sisälle.

Juokse, juokse... Kuka tahansa voi tulla pelaamaan pesistä urheilukentälle. Omia välineitä ei tarvitse hankkia, eikä tuoda mukanaan. Koululta lainataan räpylät ja Eira sekä Minna (Roschier) tuovat pallot ja mailat. Pelitaito karttuu pelatessa ja porukka kannustaa todella äänekkäästi. Hyväääää...



5. kesäkuuta 2013


Oikealla Hanna-Liina Vainio, Henni Kosunen, Selja Pitkänen, Anna Leskinen ja Ringa Luostarinen. Ylärivissä oikealla Visa Timonen, Virva Kirjavainen, Juuso Kasurinen, Arttu Nyyssönen, Joni Happonen ja Ba-Karamo Bojang.

Ylioppilastutkinto muuttumassa

Ritva Niiranen

Ahkeruuden palkinto ja monen haaveen täyttymys, ylioppilaslakki, toteutui viime lauantaina Heinäveden lukion 11:lle opiskelijalle.

Lakkiaisjuhlassa puhunut rehtori Seppo Kotilainen tarkasteli suomalaisen 161 vuotta vanhan ylioppilastutkinnon kehitystä ja tulossa olevia uudistuksia.

– Tällä hetkellä ylioppilastutkintoon suunnitellaan merkittäviä muutoksia. Tutkinnon suorittaminen on muuttumassa vaiheittain sähköiseksi ja tavoitteena on, että syksyllä 2016 suoritetaan ensimmäiset kokeet pelkästään tietokoneen avulla. Silloin kirjoitetaan ”koekaniineiksi” valikoituneet saksa, maantiede ja filosofia, koska näiden aineiden kirjoittajia on keskimääräistä vähemmän kuin muissa aineissa.

Viimeisenä sähköiseen muotoon siirtyvänä aineena kirjoitetaan matematiikka keväällä 2019.
Rehtori Kotilainen totesi, että kokeiden teknisessä toteutuksessa tulee olemaan ehkä suuriakin haasteita, mutta päätös sähköiseen tutkintoon siirtymisestä on tehty.

– Tämän me joudumme ottamaan huomioon myös omassa koulussamme ja opetuksessamme. Tieto- ja viestintätekniikan lisääminen opetuksen apuna on välttämätöntä pysyäksemme kehityksen mukana.

Kulunut lukuvuosi oli rehtorin mukaan sujunut lukiossamme varsin perinteisesti sekä positiivisessa ilmapiirissä.

– Omat tavoitteet ja positiivinen kunnianhimo vievät pitkälle. Kannattaa pitää mieli avoimena ja suunnitella omaa tulevaisuutta koko Suomea, Eurooppaa ja maailmaa ajatellen.

Uusien ylioppilaiden arvosanojen keskiarvoksi muodostui 3,9 puoltoääntä, jota rehtori piti ihan tyydyttävänä tuloksena. Päättötodistusten keskiarvo on 8,0 ja suoritettuja kursseja kertyi keskimäärin 79.

Kaikki uudet ylioppilaat suorittivat tutkintonsa hajautetusti. Suosituimpia reaaliaineita olivat yhteiskuntaoppi, terveystieto, kemia ja psykologia. Saksan kielen kirjoittajia oli enemmän kuin ruotsin.

– Todistusten tuloksista haluan korostaa sitä, että tämän kevään ylioppilaat opiskelivat reilusti yli vähimmäiskurssimäärän ja kirjoittivat myös ylimääräisiä oppiaineita, rehtori mainitsi.



29. toukokuuta 2013



Ruokailemassa oleva kontio on omasta riistakamerasta Karviosta. Karhu ei syö haaskalla, vaan
nauttii viime syksynä kuollutta hirveä, jonka se löysi toissa viikolla. Kuva: Mika Lukkarinen


Karhuja havaittu runsaasti

Eija Kosunen

KARHUKANTA ON kasvanut voimakkaasti.
– Viime syksynä loka-marraskuussa
tehtiin havainnot yhdeksästä karhusta. Tänä keväänä niistä
saatiin kiinni seitsemän. Tähän mennessä on havainnot 11:sta eri karhusta, ei pentuehavaintoja mutta kylläkin erauspentueista, kertoo petoyhdyshenkilö Mika Lukkarinen Riistanhoitoyhdistyksestä.

LUKKARISEN MUKAAN viime vuoden pentutuotto oli kuusi pentua eli näköhavaintoja alkaa varmaan tulla kun kiima-aika alkaa näinä aikoina.
Karhujen määrä vaihtelee reviirien laajuuden vuoksi kesän aikana.Esimerkiksi viime keväänä kuvattu emo ja kolme pentua eleli kesän Outokumpu- Viinijärvi-Kaatamo -alueella
ja ne tulivat talveksi Hyövynniemen alueelle.
– Karhut kuvattiin jälleen keväällä Vihtarissa hyväkuntoisina. Kuvassa oleva kontio on omasta riistakamerasta Karviosta, kyseessä ei ole haaska vaan viime syksynä kuollut hirvi, jonka karhu löysi helluntaiviikolla.
Viimeisimmät havainnot ovat viime viikolta Ruunalehto-Kortemäki paikkeilta. Ruunalehdossa Niina ja Jouni Hiltusen talon takana karhu oli tuhonnut neljä mehiläispesää vajaan sadan metrin päässä omakotitalosta
ja muutaman kymmenen metrin päästä navetasta viime perjantain vastaisena yönä.
Niina Hiltunen arvioi, että asialla olisi ollut yksinään liikkunut karhu.





Reliefin paljastustilaisuuden päätteeksi kaikki Otto Kotilaisen koulun oppilaat asettautuivat yhteiskuvaan tekemänsä taideteoksen eteen. Laatat kiinnitti viikonloppuna paikalleen alan ammattilainen Sami Pesonen.

Norppa-reliefillä on 242 taiteilijaa

Annikki Repo
Otto Kotilaisen koululla paljastettiin maanantaina 242 keramiikkapalasta kostuva Norppa-reliefi, jonka tekemiseen on osallistunut koko koulun väki – oppilaat, opettajat sekä muu henkilökunta.

– Täällä on suuri joukko taiteilijoita paikalla, totesi aamunavauksessa puhunut rehtori Aki Tölli. Norppa-saliin tehdyn Norppa-reliefin hän totesi olevan kunnianosoitus norpalle.

Teemaan liittyen paikalla oli myös itse Nestori Miikkulainen (Matti Saastamoinen), joka kiikkutuolissa istuen kuunteli oppilaiden laulavan itsestään ennen kuin paljasti reliefin Elmerin rummutuksen säestämänä.

Ajatus reliefistä kehittyi opettaja Eija Leskisen ideasta, kun hän esitti koko koulun yhteisen taideteoksen tekemistä. Idea syventyi rehtori Aki Töllin ja suunnittelusta vastanneen Karin Keitelin myötä norppa-aiheiseksi keramiikkareliefiksi.

Teoksen koko hahmottui käytettävissä olevan tilan mukaan. Sen jälkeen Karin Keitel jakoi työn osiin niin että tarvittavien laattojen määrä vastasi oppilaiden ja henkilöstön lukumäärää.

– Helmikuussa jokainen luokka vuorollaan kävi työpajassa tekemässä oman laattansa. Eskarilaiset ja pienimmät oppilaat tekivät reunapalat, joissa näkyy kalliomaalauksia ja norpan elinympäristöön kuuluvien kasvien, eläinten ja ihmisten kädenjälki, kertoo Karin Keitel.

Norpan tekemisestä vastasivat kuutosluokkalaiset ja kallion taiteilivat viidesluokkalaiset. Neljäsluokkalaisten urakkana oli vesi.

– Lasituspoltto oli mahdoton tälle määrälle laattoja, joten ne väritettiin jo tekovaiheessa maalaamalla ja käyttämällä eri värisiä savia, kertoo Karin Keitel.

Jokainen tekijä kirjoitti nimensä laatan taakse. Laatat oikeaan järjestykseen asetellut Karin Keitel kirjasi kaikkien nimet laattojen mukaan kartaksi, joten jokainen tekijä voi tarkistaa missä juuri hänen valmistamansa laatta on.

Mainoksia






Heinäveden Lehti
Kermanrannantie 8 c 20
79700 HEINÄVESI
Asiakaspalvelu:
017 562 571
Toimitus:
0444 062 017, 040 590 5571