Etusivu
Lehden yhteystiedot
Mediatiedot
Levikkialue
Tilaa lehti
Lähetä juttuvinkki
Tee osoitteenmuutos
Jätä ilmoitus
Kirjoita yleisönosastoon
Kirjoita muistilistalle
Anna palautetta
PAINOTUOREENA: Lumikko 2010
Uusimmat uutiset   12.03.2010

Heinäveden Lehden ja Soisalon Seudun yhteinen talvimatkailuliite LUMIKKO 2010 on ilmestynyt.

Klikkaa itsesi sivuille vasemmalla puolella olevasta valikosta!




Kantakirjasto toimi Satulinnassa vuodesta 1917 vuoteen 1966. Ensin yhdessä pienessä huoneessa, josta laajeni sitten kahden kirjastohuoneen kokoiseksi. Satulinna paloi maan tasalle 13. syyskuuta 1981.

Heinäveden kunnankirjaston 150-vuotinen taival sakastista Varjeniiniin
Satulinnassa hallitsi kolme sukupolvea Kinnusia


Eija Kvintus


Heinäveden pitäjässä toimi 1800-luvun lopulla kolmekin kirjastoa. Pitäjän kirjasto oli perustettu jo vuonna 1856. Sen kokoelmat sisälsivät 400–500 kirjaa. Sakastiin sijoitettu kunnan lainakirjasto perustettiin puolestaan pitäjän kokouksen päätöksellä 11. maaliskuuta 1860 ja tästä päivästä lukien katsotaan kunnallisen kirjastotoiminnan alkaneen Heinävedellä. Aloitteen tekijänä oli pitäjän ensimmäinen kirkkoherra, rovasti C.G Wargentin, joka viittä vuotta myöhemmin esitti, että kuntaan pitäisi perustaa myös kansakoulu.

Lisäksi kansakoulun opettaja H.J. Matikainen perusti Kermankosken kirjaston vuonna 1874 vapaaehtoisilla lahjoilla, joilla saatiin 87 kirjaa. Kirjaston aineiston rahallinen arvo oli 100 markkaa. Kirjoille oli määrätty laina-aika. Lainaus oli maksutonta. Kirjastoa hoiti ensimmäiset vuodet korvauksetta opettaja Matikainen. Vuonna 1876 Kermaan perustettiin kirjaston tiimoilta myös lukuyhdistys sahahoitaja Kotilaisen ja konttoristi Antoniuksen toimesta. Nämä tiedot selviävät K. Werkkon kirjasta Tietoja ja mietteitä Suomen kansan- ja lasten-kirjastoista ynnä lukuyhdistyksistä ja luennoista Vuoteen 1875.

Kirkonmenojen jälkeen kirjoja lainaamaan

Kirkon sakastissa toimineesta kunnan lainakirjastosta lainattiin kirjoja maksutta kirkonmenojen jälkeen kaikille halukkaille. Varat kirjahankintoihin kerättiin kinkereillä ja ehtoollisilla käyviltä kerätyllä 10 kopeekan maksulla.

Lainattava aineisto karttui hiljakseltaan eikä lainausmäärätkään olleet ensimmäisinä vuosikymmeninä suuria. Esimerkiksi vuodelle 1908 kirjattiin vain 117 lainausta. Vuonna 1907 tehdyssä lainakirjaston tarkastuksessa moitteita tuli siitä, ettei ”uusinta kirjallisuutta löydy nimeksikään” . Samalla tehtiin päätös siitä, että lainauksesta tulee maksullista. Varoja kirjastolle kerättiin myös viinaverorahoina sekä lahjoituksina eri seuroilta ja testamentteina. Esimerkiksi kauppias Fredrik Pölläsen testamentista saatiin kirjojen ostoon kolme vuonna peräkkäin yhteensä 1500 markkaa.

Sakastista Heinäveden kunnan lainakirjasto siirtyi Hasumäen kansakoululle. Kansakoulujen kirjastojen lisäksi kirjastotoimintaa harrastavat myös nuorisoseura ja työväenyhdistys. Näitä edistysseurojen ylläpitämiä kirjastoja moitti vuonna 1917 nimetty kirjastotoimikunta yksipuolisiksi.

Kuntakokous antoikin toimikunnan tehtäväksi selvittää kirjastolaitoksen järjestämisen kuntaan. Toimikuntaan kuului myös ensimmäinen kirjastonhoitajamme Lonny Kinnunen. Vuoden 1917 lopulla tehtiin päätös siitä, että yhden kantakirjaston lisäksi Heinävedellä toimisi useita piirikirjastoja. Kantakirjaston johtokuntaan valittiin opettaja Adolfina Savolainen, neiti Elsa Kinnunen, opettaja Aaro Liukko, kaupanhoitaja Otto Piekiäinen, vuokraaja Emil Luostarinen ja suutari Toivo Pakarinen.
Kantakirjaston pohjaksi saatiin Hasumäen kansakoulun johtokunnan ja Hasumäen nuorisoseuran lahjoittamat kirjastot. Ensimmäiseksi kirjastonhoitajaksi valittiin neiti Elsa Kinnunen.

Kantakirjasto toimi Satulinnassa vuodesta 1917 vuoteen 1966. Ensin yhdessä pienessä huoneessa, josta laajeni kahden kirjastohuoneen kokoiseksi. Kirjojen lainaamisesta perittiin maksua kirjan sivumäärän mukaan. Esimerkiksi 200-sivuisen kirjan sai lainaksi 10 pennillä.

Kantakirjaston lisäksi Heinävedellä oli myös piirikirjastoja kansakoulujen yhteydessä sekä joissakin yksityiskodeissa. Viimeisimmät niistä perustettiin 1950–1960-luvuilla. Laajimmillaan piirikirjastoja oli 17 kappaletta. Vuonna 1962 voimaan astunut uusi kirjastolaki muutti kansakirjaston pääkirjastoksi ja piirikirjastot sivukirjastoiksi.

Kolme sukupolvea kirjastonhoitajina

Pietarista Heinävedelle muuttaneen apteeri H.K. Kinnusen vaimo Augusta Leontina ”Lonny” Kinnunen (1855–1918) otti leskeksi jäätyään kirjaston hoitoonsa 1900-luvun alussa. Työtä jatkoi sivutoimisesti Lonny Kinnusen kuoleman jälkeen apteekkaripariskunnan naimattomaksi jäänyt tytär Elsa Kinnunen (1885–1953). Hän työskenteli yksityisen oppikoulun opettajattarena sekä Säästöpankin kamreerina.
Kun kirjastonhoitaja Elsa Kinnunen kuoli sairastelun jälkeen vuoden 1953 joulukuussa 68-vuotiaana, hänen työtään jatkoi ottotytär Ester Kinnunen (1904–1978), myöhemmin Pikkulina tunnettu. Elsa Kinnunen adoptoi hoidokkinsa Ester Pesosen kahta vuotta ennen kuolemaansa.

Kirjasto toimi Satulinnassa vuoteen 1966 saakka, jolloin pääkirjasto sai uudet tilat Heinäveden Yhteiskoulun päädystä. Uusissa tiloissa oli erillinen lukusali ja käsikirjasto. Uutena aloitettiin myös musiikkikirjastotoiminta. Kirjaston toimintaa ohjasi kirjastolautakunta, joka esitti jo 1965 kirjastoauton hankintaa. Ensimmäinen kirjastoauto kuntaan saatiinkin vuonna 1973 ja sen käyttöönotto näkyi heti lainausmäärien kasvuna. Kun sivukylien koulujen lakkautusbuumi kiihtyi, lopetettiin samalla myös sivukirjastoja. Viimeisimmät vuonna 1972.

Pikkuli jäi eläkkeelle kirjastonhoitajan tehtävästään 72-vuotiaana vuonna 1976, jonka jälkeen kirjastoon perustettiin ensimmäinen vakituinen kirjastonhoitajan virka. Virkaa hoiti Aino Sutinen heinäkuun loppuuna 1978 saakka. Sen jälkeen virka oli pitkään haettavana. Vastaavana kirjastonhoitajana toiminut Mauri Venäläinen valittiin vakinaisesti kunnankirjastonhoitajan virkaan vuonna 1981.

1970- ja 1980-luvuilla kirjastovirkailijoiden määrä kasvoi, aineisto lisääntyi moninkertaiseksi. Vaikka kunnan väkiluku laski, kirjaston lainausmäärät jatkoivat kasvuaan.

Uusi kirjastotalo avattiin asiakkaille vuonna 1989 ja vihittiin käyttöönsä maaliskuussa 1990 kirjaston 130-vuotisjuhlan merkeissä. Rakennus sai nimensä Heinäveden kirjastolaitoksen perustajan kirkkoherra C. G. Wargentinin mukaan.

Lähteenä käytetty myös kirjastotoimenjohtaja Mauri Venäläisen Kylänraittia kahta puolta -teokseen kirjoittamaa historiikkia.



Pikkuli oli tuttu näky puutarhassaan.

Personallinen pikkunainen kulki juosten
Kirjaston hoitaminen oli Pikkulille elämäntehtävä


Eija Kvintus

Pikkulista tulee Martti Issakaiselle ensimmäiseksi mieleen tarina siitä, että Pikkuli olisi vauvana jätetty käärössä vanhan apteekin rappusille.

– Joku oli varmaan arvellut, että siinä on sopiva koti ja ihminen, joka voisi lapsesta huolen pitää. Siitä en ole täysin varma, että juuri näin olisi tapahtunut.

Henkilönä Martti kuvaa Pikkulia rattoisaksi ja oman tyylisekseen. Malliltaan Pikkuli oli lempinimensä mukaisesti pieni ja pyöreä. Seuransa hän valitsi tarkkaan, eikä tykästynyt aivan keneen tahansa. Silti Martti kuvaa häntä hyvin kansanomaiseksi ihmiseksi.
Pikkuli oli tuttu näky hoitamassa kasvitarhaansa.

– Satulinnassa en päässyt koskaan käymään asunnon puolella. Sinne ei kutsuttu. Ensimmäisessä päätyhuoneessa sijaitsi kirjasto ja sen takana olevassa huoneessa oli käsikirjasto. Vanhan talon huoneet olivat hyvin hämärät. Pönttöuunit lämmittivät nurkassa. Syksyllä omena-aikaan kirjastossa oli usein kori, josta sai ottaa omenoita syödäkseen. Joskus Pikkuli toi mehuakin asunnon puolelta. Olisiko ollut peräti juolukkamehua, kun oli niin erikoisen makuista, Martti muistelee.

Issakainen muistelee Kinnusen naiskaksikon hyvin tunteneen nimismies Soineen kerran tokaisseen, että: ”Hyvinpä kasvattityttö äitinsä puolia pitää.”

Elsa Kinnunen oli käynyt lääkärissä, joka oli määrännyt hänelle lääkettä. Pikkuli kävi kyllä hakemassa lääkkeet apteekista kasvattiäitinsä puolesta mutta kaatoi ne sitten sankoon. Kun Soine oli tapahtunutta ihmetellyt lääkärille, oli tämä vastannut: ”Mistäpä sen tietää, jos se teki siinä ihan oikein.”

Soineen kertoman mukaan Pikkuli teki kasvattiäitinsä Elsa Kinnusen kanssa kerran vuodessa matkan Helsingiin.

– He ajoivat aina taksilla, sillä Elsa ei suostunut käyttämään julkisia kulkuneuvoja.

Laita tiukkaan, niin eivät mene sekaisin

Seppo Salmi oli usein lapsena ja vielä 15–16 -kesäisenäkin järjestelmässä Satulinnan kirjaston hyllyjä. Pikkuli ohjeisti häntä monesti sanomalla: ”Pannaan oikein tiukkaan. Kun eivät ota, ei mene järjestys sekaisin.” Palkkaa ei vapaaehtoistyöstä maksettu mutta usein Pikkuli tarjosi kakkua ja teetä.

– Pikkuli luki lävitse kaikki kirjastoon hankitut kirjat ja harjoitti sensuuria, jos koki, että jokin kirja oli heinäveteläisille lukijoille liian vaikeaselkoinen tai muutoin sopimaton.

Itsekin usein kirjoja lainannut Seppo Salmi muistaa erityisesti Niilo Grabben kirjoittaman Laivapoikana -seikkailutarinan, joka oli niin suosittu teinipoikien joukossa, että sen takana oli päällekkäin kolme lainausliuskaa.

Kinnusten kodista Salmi muistaa hienot huonekalut.

– Talossa oli huone, jossa Elsa oli hakannut halkoja. Sinne ei päästetty koskaan. Muutenkin Satulinnassa oli aina hyvin tarkkaa, minne sai mennä ja minne ei.

Seppo Salmen mieleen on jäänyt erityisesti Pikkulin tapa juosta – olipa hän sitten menossa minne tahansa.

– Pikkuli ei malttanut kävellä. Olisiko kuri ollut kova Elsan piikana ja tapa jäänyt siitä.

Pikkuli olisi oman kertomansa mukaan jopa käynyt päiväseltään kävelemällä Varkaudessa saakka hakemassa kirjastoon tilattua aineistoa.

– Uskon, että näin myös saattoi olla. Kirjaston hoitaminen oli hänelle elämäntehtävä, josta hän ei olisi halunnut luopua. Eläkkeelle jäämisen hän koki suurena loukkauksena.

Kirjastonhoitajan tehtävää Pikkuli ehti hoitaa myös uudessa Yhteiskoulun yhteydessä olleessa kirjastossa. Eläkkeelle hän jäi vasta 72-vuotiaana.

Pikkulin taival päättyi Satulinnan pihalle ilmeisesti sydänkohtauksen saattelemana.



Keskiviikkona 3.3.


Hakusysteemi netissä on tuttu ysiluokan tytöille. Toiveistaan kertomassa Nina Kilpeläinen (edessä) ja Sanni Turunen, takana (vas.) Rosa Kukkonen ja Marleena Laitinen.

Yhteishaku ammatilliseen ja lukiokoulutukseen alkoi:

Toivejärjestys ja varavaihtoehdot tärkeitä


Ritva Niiranen


Peruskoulun päättöluokkalaisilla on käsillä jännät paikat, kun oman tulevaisuuden suhteen on tehtävä tärkeitä valintoja. Yhteishaku ammatilliseen ja lukiokoulutukseen sekä tanssi-, musiikki- ja liikunta-alalle alkoi 1.3. ja päättyy 19.3.2010.

– Valmentautumista on koulussa tehty perusteellisesti, monelle ehkä kyllästymiseen asti, mutta varmuus on parasta. Ovathan ysiluokkalaiset vielä aika nuoria eikä kaikilla ole selviä suunnitelmia suuren koulutustarjonnan keskellä. Olemme tehneet harjoitushakua, käyneet tutustumassa lähikaupunkien ammattioppilaitoksiin ja niistä on vieraillut edustajia täällä kertomassa eri alojen opiskelukokemuksista. Oppilaanohjaaja on tehnyt yhteistyötä oppilaiden ja huoltajien kanssa, lisäksi on ammatinvalinnan ohjauksen psykologi Savonlinnasta käynyt tarvittaessa antamassa henkilökohtaista ohjausta, kertoo oppilaanohjaaja Sini Suihkonen.

Ainakaan tiedon puutteeseen tai käytännön seikkoihin ei hakeminen kaadu. Haku tapahtuu netissä joko kotona huoltajan kanssa tai koululla oppilaanohjaajan kanssa, jolloin hakemus tulostetaan huoltajan nähtäväksi ja hyväksyttäväksi. Hakea voi myös paperisella postitettavalla lomakkeella.
– Sähköinen haku on ehkä varmempi, sillä siinä saa kuittauksen hakemuksen perillemenosta, sanoo oppilaanohjaaja.

Yhteishaussa on mahdollista hakea 1 - 5 koulutukseen. Hakutoivejärjestyksen ja varavaihtoehtojen miettiminen on tärkeää. Hakutoiveita on tosin mahdollista korjata, mutta vain hakuajan puitteissa, ei sen jälkeen. Joissain oppilaitoksissa järjestetään myös pääsy- tai soveltuvuuskokeet.
– Olen rauhoitellut oppilaita, että tämä on nyt ensimmäinen askel peruskoulun jälkeen, mutta ei niin kohtalonomainen valinta kuin ennen vanhaan. Nykyään kun voi helpommin yhdistellä, vaihtaa, jatkaa eri tavoin tai kouluttautua uudestaan. Opiskelu on monimuotoisempaa ja jokaiselle löytyy kyllä mahdollisuuksia.
Oppilaitokset ilmoittavat valintojen tulokset hakijoille kirjeitse aikaisintaan 16.6.2010.

Toiveet koneeseen ja jännäämään

Tietokoneluokassa näyttöruutujen äärellä ysiluokan tytöt Sanni Turunen, Nina Kilpeläinen, Rosa Kukkonen ja Marleena Laitinen kertoivat viime viikolla, hakuajan lähestyessä omista valinnoistaan.

– Tavoitteena on Minna Canthin ilmaisutaidon lukion teatterilinja, joka on pitkäaikainen haaveeni. Hakuun sisältyy myös pääsykoe, jossa on näyteltäväkin. Toinen vaihtoehto on Jyväskylän Lyseon tai Jyväskylän Normaalikoulun lukion urheilu- ja liikuntalinjat, Sanni kertoi.

Vieressä istuva Nina Kilpeläinen haluaa opiskella käytännön alalle, mieluiten parturi-kampaajaksi.
– Lähimmät oppilaitokset ovat Savonlinnassa ja Pieksämäellä. Kakkosvaihtoehtona pyrin Varkauteen opiskelemaan liiketaloutta, sillä siitä on hyötyä, jos vaikka aikanaan perustan oman yrityksen, Nina pohti.

Heinäveden lukio tuntuu Rosa Kukkosesta mieluisimmalta valinnalta eikä hän muita vaihtoehtoja mietikään.
– Oman lukion kautta toivon pääseväni myös vaihto-oppilaaksi, päämääränä oppia englantia mahdollisimman hyvin.

Marleena Laitinen haluaa tehdä töitä käsillään ja nähdä työnsä tulokset mieluiten leipomossa tai konditoriassa.
– Pyrin Jyväskylän Viitaniemen ammattikoulun leipuri-konditorialinjalle. Toiseksi vaihtoehdoksi laitan sosiaali- ja terveysalan opinnot Jyväskylässä, joka on minulle tuttu kaupunki ja siellä on kavereitakin.
Tytöillä on hymy herkässä, mutta he myöntävät, että hakuprosessi jännittää jonkin verran. Ja jännitys tiivistyy kesäkuun puolivälin jälkeen, jolloin odotetut valintatulokset saapuvat postissa. Toivottavasti ykköshaaveet silloin toteutuvat.



Keskiviikkona 17.2.



Kilpailu voi olla alku yritysten uudelle hyvälle yhteistyölle tai vahvistusta entiselle. Joka tapauksessa se maksaa vaivan, rohkaisivat projektipäällikkö Tuula Tegelberg ja matkailusihteeri Leena Vlasoff asiaa puntaroivaa matkailuväkeä.


Heinäveden reitin matkailuyrityksiä innostetaan Eden-kilpailuun


Ritva Niiranen

EU:n alueella vuosittain järjestettävällä Eden-kilpailulla etsitään erinomaisia eurooppalaisia matkailukohteita, jotka suuntautuvat kehittämään kestävää ja kannattavaa kansainvälistä matkailua.Tänä vuonna haetaan kriteerit täyttävää viehättävää, elämyksellistä vesistömatkailukohdetta ja kilpailuaika päättyy maaliskuun lopussa.

– Aihe on kuin räätälöity Suomelle, tuhansien järvien maalle sekä Saimaan alueelle, sillä tällaista järvilabyrinttiä kuin täältä ei löydy mistään muualta.Toivon todella, että Heinäveden reitin vaikutuspiirissä olevat matkailualan toimijat yhdessä osallistuisivat kilpailuun ja että syntyisi hyviä yhteistyörinkejä, jotka toimivat jatkossakin, totesi projektipäällikkö Tuula Tegelberg kilpailua hallinnoivasta Savonlinnan Innovaatiokeskus Oy:stä.

Toivomukseen yhtyi matkailusihteeri Leena Vlasoff, joka emännöi viime viikon tiistaina kunnanvirastolla matkailuväen kokousta.

– Jos me matkailuväki yhteistuumin päätämme osallistua kilpailuun, niin monellakaan muulla kohteella Suomessa ei ole samanlaisia vahvuuksia tarjottavanaan. Yhteinen nimittäjä on Heinäveden reitti, jolle maisemointisuunnitelmakin on laadittu. Tarvitaan vain yhteistä tahtotilaa, innosti Leena Vlasoff.
Hän lupasi hoitaa hakemuslomakkeet ja toimia kunnan yhteyshenkilönä kilpailuasiassa. Paikalla olleet kymmenkunta matkailualan toimijaa asettuivat kilpailuehtoihin perehdyttyään myönteiselle kannalle eli lähtemään kilpailuun ja toivoivat mukaan kaikkia alan yrittäjiä.

Kilpailusäännöissä paljon huomioitavaa
Tuula Tegelberg selvitti perin pohjin Eden-kilpailun säännöt ja palkintokriteerit. Kilpailuun osallistutaan joukkueena eli vähintään neljän, enintään viidenkymmenen yrityksen tai muun toimijan muodostamana kohteena.

– Haetaan vesielementtiin liittyvää nousevaa kohdetta, jota alueen kunnat tukevat ja joka noudattaa vuoteen 2020 asti laadittua Suomen matkailustrategiaa. Kohteen tulee myös korostaa perinteitä ja tuotetarjonnan on vaihdeltava vuodenaikojen mukaan. Muita määreitä ovat kannattava liiketoiminta, kestävä kehittäminen, turvallisuus, asiakaslähtöisyys ja tietysti reilu suomalaisuus. Ei tarvitse yrittää olla hienompaa kuin on.

Palveluihin tulisi kuulua majoitus-, kuljetus- ja ruokatarjontaa sekä aktiviteetteja ja kohteen olisi voitava toimia myös kansainvälisillä markkinoilla.

– Kaikissa kilpailumaissa käytetään samoja kysymyslomakkeita, joissa riittää täytettävää, mutta uskon, että ette niihin lannistu. Vaikka voittoa ei tulisikaan, lomakkeissa kysyttävien asioiden miettimisestä on joka tapauksessa hyötyä kohteiden kehittämisessä.

Palkintona näkyvyyttä ja mainetta Euroopassa
Kilpailuasiakirjat lähetetään sekä postitse että sähköpostin liitteenä Työ- ja elinkeinoministeriöön maaliskuun loppuun mennessä. Kevään aikana eri instansseja edustava arviointiryhmä valitsee jokaisesta kilpailumaasta voittajan ja neljä teemaan parhaiten sopivaa kohdetta. Kansalliset voittajat julkistetaan kesäkuun alussa ja heidät palkitaan syksyllä European Tourism Forumissa Brysselissä. Eurosadetta ei ole luvassa, vaan matkailuelinkeinolle kullanarvoista näkyvyyttä, mainetta ja kunniaa Euroopassa sekä lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä. Kisan organisoinnissa rahaa kuitenkin tarvitaan ja se saadaan EU:lta ja TEM:ltä.

Aihe viritti kokouksessa vilkasta keskustelua ja nosti esiin myös aikoinaan perustetun Norppa-teamin. Kilpailuun liittyväksi yhteiseksi työnimeksi valittiin alustavasti Heinävesiroute ja Arto Keinäsen tehtäväksi tuli laittaa profiili nettiin facebookiin. Jo seuraavana päivänä se olikin siellä nähtävissä. Muutenkin aiotaan toimia ripeästi, koska kilpailuaikaa on vähän.

– Kaikille matkailuyrittäjille menee kutsu seuraavaan kokoukseen, joka pidetään näillä näkymin jo helmikuun 22. päivänä. Lisäksi kuntaan on kevään aikana tulossa sosiaalimedian koulutus ja siihen voivat myös matkailuyrittäjät osallistua. Kunnan nettisivuilta ja minulta yhteyshenkilönä saa lisätietoja, mainitsi Leena Vlasoff.



Keskiviikkona 10.2.



Kirjasto on tiedon, elämysten ja hyvän mielen lähde Vuoden lainaajana palkitun seitsenjäsenisen Yrjänän perheen mielestä. Roosa, Sirkka ja Pekka Yrjänä vastaanottivat palkinnot kirjastotoimenjohtaja Mauri Venäläiseltä.

Vuoden lainaajat käyttävät kirjastopalveluja laidasta laitaan

Ritva Niiranen

Perinteistä kirjaston Lainan päivää juhlistettiin meillä tällä kertaa jo aattona eli viime sunnuntaina kahvitellen valtuustosalissa, joka täyttyi eri ikäisistä kirjojen ystävistä. Päivää on vietetty Heinävedellä aina vuodesta 1984 lähtien erilaisin teemoin ja kirjailijavierailuin.

- Ensimmäinen teemamme oli Tervetuloa kirjastoon ja laina on varma! Kun nyt vietämme oman kirjastomme 150-vuotis- ja Suomen Kirjastoseuran 100-vuotisjuhlavuotta, on ilo todeta, että meillä lainausmäärät ovat valtakunnan kärkeä eli 21,6 kirjaa/asukas/vuosi, kun keskimääräinen luku Suomessa on 19. Lukuinnostuksen kehittämisessä on myös kodeilla ja kouluilla suuri merkitys, totesi kirjastotoimenjohtaja Mauri Venäläinen.

Hän jatkoi, että hyvänä esimerkkinä kodin yhteisestä lukuharrastuksesta on perhe Yrjänä, jonka kirjaston henkilökunta valitsi Vuoden lainaajaksi kaikkien 1800 lainaajan joukosta.

Ruusuin ja kirjoin palkittuun perheeseen kuuluvat vanhemmat Sirkka ja Pekka Yrjänä sekä heidän lapsensa Meri, Roosa, Iida, Lauri ja Paavo. Hengenravinnon lisäksi kaikki harrastavat innokkaasti liikuntaa, niinpä palkitsemishetkellä muut lapset paitsi Roosa viilettivät liikunnan parissa.

Hyväntuuliset Vuoden lainaajat saivat palkinnokseen mieleisensä klassikkoteokset: Jean Sibelius ja isänmaa sekä Vänrikki Stoolin tarinat.

- Käytämme kaikkia mahdollisia kirjaston palveluja ihan laidasta laitaan. Eri aiheisten kirjojen lisäksi lainaamme lehtiä, äänikirjoja, elokuvia, musiikkia...Kaukolainaus toimii sujuvasti esimerkiksi oppikirjojen osalta, jopa paremmin kuin isommilla paikkakunnilla. Tulossa olevat uutuudet pitää saada heti tietoon ja varaukset vetämään. Tapanani on joka vuosi maksaa 10 euron varausmaksu, se tulee edullisimmaksi tällaisille suurkuluttajille, kertoi Pekka, perheen nopein lukija.

Sirkan ja Pekan suosikkeja ylitse muiden ovat pohjoismaiset dekkarit, joita he ahmivat varsinkin iltalukemisekseen. Pohjoiset jännärit ovat heidän mielestään realistisia eivätkä yliampuvia kuten monet suuressa maailmassa sepitetyt teokset. Välipaloina menee elämäkertoja, käsityö-, jooga- ja pilatesaiheisia kirjoja ja paljon muuta. Jälkikasvu lainaa ikäänsä sopivaa luettavaa, myös sarjakuvia.

- Täällä on todella hyvä ja monipuolinen kirjasto. Kun ollaan asuttu useilla paikkakunnilla, meillä on vertailupohjaa. Ja ystävällinen, palvelualtis henkilökunta, kehui Sirkka.

- Kymppiplussa henkilökunnalle, jonka kanssa puhutaan muutakin kuin lainaukseen liittyvää. Juuri ehdotin, että olympialaisten ajaksi voisi kirjaston nurkkaan perustaa kisastudion. Ja parit lastenrattaat sisäkäyttöön saatiin aikanaan meidän aloitteesta, Pekka jatkoi.

Roosa käy englanninkielistä lukiota Joensuussa ja kehittää aktiivisesti kielitaitoaan myös vapaa-aikana.

- Luen lähinnä englanninkielistä tekstiä. Teatteri, elokuva ja Suomen lähihistoria kiinnostavat aihepiireinä. Kaverit ihmettelevät, kun saan Heinäveden kirjastosta erästäkin amerikkalaista kulttuurilehteä, joka on aika harvinainen näillä main, Roosa kiitteli.

Kun perhe on koolla, monipuolinen lukuharrastus antaa hyvää keskustelujen ja väittelyjen pohjaa. Tyytyväisiä ollaan myös siihen, että kirjasto on taas yleisön pyynnöstä lauantaisinkin auki.

Mainoksia




Heinäveden Lehti
Kermantie 24 A
PL 23, 79701 HEINÄVESI
Puh. (017) 562 571
Fax. (017) 562 573