|
|
 |
| Uusimmat uutiset |
|
20.06.2013 |
– Itsepalvelulukusali on merkittävä parannus, arvioi Markku Suomalainen.
Taustalla lehtiä lukee Esko Pitkänen.
Remontoitu kirjasto avattiin
Annikki Repo
– Lehtisali on nyt entistä rauhallisempi. Täällä on hyvä lukea päivän
lehdet, arvioi Markku Suomalainen remontoidun kirjaston lehtisalissa
maanantain avajaispäivänä.
Suomalainen kertoi käyvänsä lehtisalissa muutaman kerran viikossa.
– Itsepalvelu -periaatteella toimiva lehtisali on hyvä asia. Hankin avaimen
ensitilassa, jotta voin käydä viikonloppuisinkin lehtiä lukemassa,
suunnitteli Suomalainen.
Ensisilmäyksen perusteella kirjasto vaikutti valoisalta ja viihtyisältä. –
Tämän kokoiseksi kunnaksi puitteet ovat hyvät ja henkilökunta asiansa
osaavaa. Pitää vielä kierrellä ja katsoa, mitä kaikkea hyllyiltä löytyy.
– Paperipäällysteiset pylväät ovat siisti juttu ja sohvat on paremmat kuin
ennen. Tilat ovat isommat kuin ennen, luonnehti pelikoneelle pistäytynyt
Severi Patrikainen.
Severi kertoo käyvänsä kirjastossa aika usein, pelaamisen lisäksi hän
useimmiten lainaa filmejä.
– Läppäri pätkii nykyään enemmän kuin aikaisemmin, mutta pelikone on ihan
kiva. Nyt kirjasto on hyvä, mitään ei tarvitse lisätä, pohti Severi.
Kirjaston remontissa lattia uusittiin, koska sen alla havaittiin kosteutta.
Kosteuseristetty ja kapseloitu lattia sai laattapinnan. Osa seinistä
maalattiin tehostevärein ja pylväät saivat kirjaston henkeen sopivan
päällysteen.
Itsepalvelulukusaliin pääsee kirjaston kiinni ollessa talon takapuolella
olevan sisäänkäynnin kautta. Nuorten ja lasten osastot saivat aiempaa
enemmän tilaa.
Ulkopuolella uusittiin salaojat ja sokkelien patolevyt. Pihaa myös
muotoiltiin niin, etteivät sadevedet keräänny sokkelien viereen.
12. kesäkuuta 2013
Satu Patrikainen lyö ja Eira seuraa. Taustalla vuoroaan odottavat Riikka
Kettunen ja Jaana Jääskeläinen.
Lähe, lähe, juokse, juokse!
Eija Kosunen
Kotia, kotia, huutaa porukka kotipesässä ja kannustaa kolmospesällä
epäilevää pelaaja jättämään turvasatamansa.
Naisten pesisvuorolla keskiviikkoisin Tahko Pihkalan kehittämään peliin
perehtyy parhaimmillaan parisenkymmentä naista ja jokunen mieskin.
Tahtipuikkoa heiluttaa Eira Kosunen. Tahtipuikko on hänen kantava ja
kuuluva äänensä, jolla hän ohjaa, neuvoo ja kannustaa pelaajia. Nimittäin
pesäpallo ei ole ihan helpoin laji. Siinä pitäisi osata lyödä palloa, ottaa
pallo kiinni, juosta ja taktikoida.
Vapaaehtoisena kentällä hääräävä Eira ei ole nyt parhaimmalla tuulellaan.
Syy ei ole pelaajien vaan hänen kärsivällisyytensä on ollut kovilla, kun
hän on yrittänyt saada mahdollisimman käypäiset vuorot eri-ikäisille
naispelaajilleen. Perheenäideille ei oikein sovi myöhäisillan vuorot, sillä
lasten iltatoimet eivät odota yhdeksään eikä kymmeneen. Nyt naiset
aloittavat pesisvuoronsa keskiviikkoisin varttia vaille kuusi ja pelaavat
kaksi tuntia.
Eira sanoo ihmetelleensä, miksi tälle yhdelle ainoalle viikkovuorolle on
niin paljon tunkua. Alunperin kuudelta alkavaksi tarkoitettu vuoro
aikaistui varttitunnilla ja lyheni puolella tunnilla.
– Vaikka joskus on ollut lähellä nakata räpylät nurkkaan, niin en halua,
että tämä harrastus kuolee. Ilman vetäjää, oli hän kuka tahansa, ei
säännöllinen harrastustoiminta onnistu. Miksi aina naisten pitää joustaa.
Kaipa minä olen aika v-mainen nainen, kun pidän naisten puolia, Eira
Kosunen toteaa.
Vapaa-aikaohjaaja Markus Lindroos on asiasta toista mieltä. Hänen
mukaansa naiset ovat saaneet kahden tunnin vuoron, kun yleensä annetaan
vain puolitoistatuntisia vuoroja. Myös ajankohtaa on nimenomaan
perheellisten naisten kannalta ajateltu sopivaksi. Naisten jälkeen varttia
vaille kahdeksan tulevat äijäfutislaiset.
Takakenttä valmiina... Mika Kinnunen on kyläreissulla kotikunnassaan
ja lähti siskonsa sekä puolisonsa kanssa verestämään pesismuistoja.
– Pelasin 20 vuotta sitten pesäpalloa muun yleisurheilun lomassa. Sakari
Saarikoski sai minutkin urheilemaan, Mika kertoo, ja nakkaa pallon
tottuneesti takavasemmalle, lähelle laittoman rajaa. Huomaa, että kun
kerran on pelin sisäistänyt, löytyy taito taskusta myöhemminkin. Mika
itsekkin yllättyy, kuinka nopeasti peliin pääsi sisälle.
Juokse, juokse... Kuka tahansa voi tulla pelaamaan pesistä urheilukentälle.
Omia välineitä ei tarvitse hankkia, eikä tuoda mukanaan. Koululta lainataan
räpylät ja Eira sekä Minna (Roschier) tuovat pallot ja mailat. Pelitaito
karttuu pelatessa ja porukka kannustaa todella äänekkäästi. Hyväääää...
5. kesäkuuta 2013
Oikealla Hanna-Liina Vainio, Henni Kosunen, Selja Pitkänen, Anna
Leskinen ja Ringa Luostarinen. Ylärivissä oikealla Visa Timonen, Virva
Kirjavainen, Juuso Kasurinen, Arttu Nyyssönen, Joni Happonen ja Ba-Karamo
Bojang.
Ylioppilastutkinto muuttumassa
Ritva Niiranen
Ahkeruuden palkinto ja monen haaveen täyttymys, ylioppilaslakki, toteutui
viime lauantaina Heinäveden lukion 11:lle opiskelijalle.
Lakkiaisjuhlassa puhunut rehtori Seppo Kotilainen tarkasteli suomalaisen
161 vuotta vanhan ylioppilastutkinnon kehitystä ja tulossa olevia
uudistuksia.
– Tällä hetkellä ylioppilastutkintoon suunnitellaan merkittäviä muutoksia.
Tutkinnon suorittaminen on muuttumassa vaiheittain sähköiseksi ja
tavoitteena on, että syksyllä 2016 suoritetaan ensimmäiset kokeet
pelkästään tietokoneen avulla. Silloin kirjoitetaan ”koekaniineiksi”
valikoituneet saksa, maantiede ja filosofia, koska näiden aineiden
kirjoittajia on keskimääräistä vähemmän kuin muissa aineissa.
Viimeisenä sähköiseen muotoon siirtyvänä aineena kirjoitetaan matematiikka
keväällä 2019.
Rehtori Kotilainen totesi, että kokeiden teknisessä toteutuksessa tulee
olemaan ehkä suuriakin haasteita, mutta päätös sähköiseen tutkintoon
siirtymisestä on tehty.
– Tämän me joudumme ottamaan huomioon myös omassa koulussamme ja
opetuksessamme. Tieto- ja viestintätekniikan lisääminen opetuksen apuna on
välttämätöntä pysyäksemme kehityksen mukana.
Kulunut lukuvuosi oli rehtorin mukaan sujunut lukiossamme varsin
perinteisesti sekä positiivisessa ilmapiirissä.
– Omat tavoitteet ja positiivinen kunnianhimo vievät pitkälle. Kannattaa
pitää mieli avoimena ja suunnitella omaa tulevaisuutta koko Suomea,
Eurooppaa ja maailmaa ajatellen.
Uusien ylioppilaiden arvosanojen keskiarvoksi muodostui 3,9 puoltoääntä,
jota rehtori piti ihan tyydyttävänä tuloksena. Päättötodistusten keskiarvo
on 8,0 ja suoritettuja kursseja kertyi keskimäärin 79.
Kaikki uudet ylioppilaat suorittivat tutkintonsa hajautetusti. Suosituimpia
reaaliaineita olivat yhteiskuntaoppi, terveystieto, kemia ja psykologia.
Saksan kielen kirjoittajia oli enemmän kuin ruotsin.
– Todistusten tuloksista haluan korostaa sitä, että tämän kevään
ylioppilaat opiskelivat reilusti yli vähimmäiskurssimäärän ja kirjoittivat
myös ylimääräisiä oppiaineita, rehtori mainitsi.
29. toukokuuta 2013
Ruokailemassa oleva kontio on omasta riistakamerasta Karviosta. Karhu ei
syö haaskalla, vaan
nauttii viime syksynä kuollutta hirveä, jonka se löysi toissa viikolla.
Kuva: Mika Lukkarinen
Karhuja havaittu runsaasti
Eija Kosunen
KARHUKANTA ON kasvanut voimakkaasti.
– Viime syksynä loka-marraskuussa
tehtiin havainnot yhdeksästä karhusta. Tänä keväänä niistä
saatiin kiinni seitsemän. Tähän mennessä on havainnot 11:sta eri karhusta,
ei pentuehavaintoja mutta kylläkin erauspentueista, kertoo petoyhdyshenkilö
Mika Lukkarinen Riistanhoitoyhdistyksestä.
LUKKARISEN MUKAAN viime vuoden pentutuotto oli kuusi pentua eli
näköhavaintoja alkaa varmaan tulla kun kiima-aika alkaa näinä aikoina.
Karhujen määrä vaihtelee reviirien laajuuden vuoksi kesän
aikana.Esimerkiksi viime keväänä kuvattu emo ja kolme pentua eleli kesän
Outokumpu- Viinijärvi-Kaatamo -alueella
ja ne tulivat talveksi Hyövynniemen alueelle.
– Karhut kuvattiin jälleen keväällä Vihtarissa hyväkuntoisina. Kuvassa
oleva kontio on omasta riistakamerasta Karviosta, kyseessä ei ole haaska
vaan viime syksynä kuollut hirvi, jonka karhu löysi helluntaiviikolla.
Viimeisimmät havainnot ovat viime viikolta Ruunalehto-Kortemäki paikkeilta.
Ruunalehdossa Niina ja Jouni Hiltusen talon takana karhu oli tuhonnut neljä
mehiläispesää vajaan sadan metrin päässä omakotitalosta
ja muutaman kymmenen metrin päästä navetasta viime perjantain vastaisena
yönä.
Niina Hiltunen arvioi, että asialla olisi ollut yksinään liikkunut
karhu.
Reliefin paljastustilaisuuden päätteeksi kaikki Otto Kotilaisen koulun
oppilaat asettautuivat yhteiskuvaan tekemänsä taideteoksen eteen. Laatat
kiinnitti viikonloppuna paikalleen alan ammattilainen Sami Pesonen.
Norppa-reliefillä on 242 taiteilijaa
Annikki Repo
Otto Kotilaisen koululla paljastettiin maanantaina 242 keramiikkapalasta
kostuva Norppa-reliefi, jonka tekemiseen on osallistunut koko koulun väki –
oppilaat, opettajat sekä muu henkilökunta.
– Täällä on suuri joukko taiteilijoita paikalla, totesi aamunavauksessa
puhunut rehtori Aki Tölli. Norppa-saliin tehdyn Norppa-reliefin hän totesi
olevan kunnianosoitus norpalle.
Teemaan liittyen paikalla oli myös itse Nestori Miikkulainen (Matti
Saastamoinen), joka kiikkutuolissa istuen kuunteli oppilaiden laulavan
itsestään ennen kuin paljasti reliefin Elmerin rummutuksen säestämänä.
Ajatus reliefistä kehittyi opettaja Eija Leskisen ideasta, kun hän esitti
koko koulun yhteisen taideteoksen tekemistä. Idea syventyi rehtori Aki
Töllin ja suunnittelusta vastanneen Karin Keitelin myötä norppa-aiheiseksi
keramiikkareliefiksi.
Teoksen koko hahmottui käytettävissä olevan tilan mukaan. Sen jälkeen Karin
Keitel jakoi työn osiin niin että tarvittavien laattojen määrä vastasi
oppilaiden ja henkilöstön lukumäärää.
– Helmikuussa jokainen luokka vuorollaan kävi työpajassa tekemässä oman
laattansa. Eskarilaiset ja pienimmät oppilaat tekivät reunapalat, joissa
näkyy kalliomaalauksia ja norpan elinympäristöön kuuluvien kasvien,
eläinten ja ihmisten kädenjälki, kertoo Karin Keitel.
Norpan tekemisestä vastasivat kuutosluokkalaiset ja kallion taiteilivat
viidesluokkalaiset. Neljäsluokkalaisten urakkana oli vesi.
– Lasituspoltto oli mahdoton tälle määrälle laattoja, joten ne väritettiin
jo tekovaiheessa maalaamalla ja käyttämällä eri värisiä savia, kertoo Karin
Keitel.
Jokainen tekijä kirjoitti nimensä laatan taakse. Laatat oikeaan
järjestykseen asetellut Karin Keitel kirjasi kaikkien nimet laattojen
mukaan kartaksi, joten jokainen tekijä voi tarkistaa missä juuri hänen
valmistamansa laatta on.
|
|
|
|
