|
|
 |
| Uusimmat uutiset |
|
03.09.2010 |
Oman luokkansa voittanut parivaljakko Hillevi ja Noora luokkien parhaista
kootussa Champion-luokassa. Täysvalkoiseen asuun pukeutunut esittelijä
kulkee esittelykehässä vasikan edellä ja seuraa tuomarin antamia
käsimerkkejä.
Hillevi-hiehosta huomataan.... nainen on
nainen aina vaan
Nooran opissa Hillevistä kasvoi hieno näyttelyvasikka
Eija Kvintus
Vanhan lastenlaulun sanat käyvät vihtarilaisen Noora Sallisen vasikkaan
Hilleviin. Vasikoiden Junior Handler -käsittelykisoissa hyvin menestynyt
13-vuotias Noora puunaa Hillevi-vasikkansa kilpailukuntoon naisille hyvin
tutuilla kauneudenhoitovälineillä; hiusharjalla, hiuslakalla ja
hiustenkuivaajalla. Kilpailuissa Hilleviltä vaaditaan suoraa selkärankaa,
mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että selän karvat leikataan
mahdollisimman vaakasuoriksi ja viimeistellään hiuslakalla. Hienostelu on
viety huippuunsa. Karvat klipataan aina pyöreitä lehmän korvia ja viiksiä
myöten. Hännän tupsu pörhötetään kauniiksi ja karva kiillotetaan.
– Pesen yleensä Hillevin 3-5 päivää ennen kisoja, Noora kertoo.
Hillevi-vasikka on tottunut pesuihin ja puunaukseen. Noora pörhöttää
malliksi Hillevin selkää, jonka karvat on leikattu niin, että linja olisi
mahdollisimman vaakasuora.
Hillevillä on omat kauneudenhoitovälineet.
Noora laittoi myös tammikuussa syntyneen Hillevin käytöskouluun heti
syntymän jälkeen. Jo muutaman päivän ikäisenä laitettiin päitset päähän.
Ensimmäiset kävelyharjoitukset tehtiin navetan pitkällä käytävällä. Ulos
pakkaseen kun ei ollut menemistä. Kesällä Noora on taluttanut Hilleviä
pitkin teitä ja peltoja.Hilleviä Noora kehuu rauhalliseksi ja
nopeaoppiseksi, kunhan se ensin on päässyt alkuarastelun ylitse.
Hallitun käytöksen lisäksi viikottaisilla harjoituksilla pyritään luomaan
luottamusta vasikan ja taluttajan välille. Rautahermoinen ja päättäväinen
Noora ei suuremmin kilpailutilanteita jännitä. Eikä Hillevikään, joka
oudoissa tilanteissa luottaa taluttajaansa. Riehumista, töytäilyä,
jumittamista ja nuoleskelua ei kilpailuissa sallita. Niistä ropisevat
pisteet heti alaspäin. Kävelyaskeleen on oltava rauhallisen reipas, pään
ylväästi koholla ja pysähtymisen hallittua niin, että tuomarin puoleiset
jalat ovat avoinna.
Vasikka opetetaan pysähtymään asettamalla käsi sen etulapaa vasten
jarruttavasti.
Silloin kun luokka on hyvin tasaväkinen pienetkin asiat vaikuttavat.
Esimerkiksi Championluokassa Noora tuli kerran toiseksi vain siksi, ettei
koko ajan katsonut tuomariin. Virhe ja syy kakkossijalle jäämiseen
huomattiin vasta kotona Tiina-äidin ottamasta valokuvasta.
Vasikan käsittelykilpailut sopivat hyvin lypsykarjatilan tytölle.
Hannolassa on 26-päinen lehmäkarja. Kilpailumatkoille lähteminen vaatiikin
järjestelyjä. Lomittajan hommaamista ja kuljetustrailerin lainaamista.
Usein kilpailumatkoille on herättävä jo aamuyön tunteina.
Kilpailuvasikan on oltava yli kolmekuukautinen, terve ja sopusuhtainen
esittelijänsä kokoon nähden. Viime vuonna Noora kilpaili menestyksekkäästi
Turun suunnalta varta vasten kilpailukäyttöön ostetulla Joukolan
Aupairilla, koska sinä vuonna ei omalla tilalla syntynyt sopivia
vasikoita.
Tänä vuonna palkintohylly on täyttynyt Hillevin kanssa. Esimerkiksi viime
lauantaina Kiteellä pidetyissä kisoissa parivaljakko voitti oman
ikäuokkansa ja sijoittui luokkien parhaista kootussa Champion-luokassa
hienosti toiselle sijalle.
Keskiviikkona 25. elokuuta 2010
Uuden tehostelun palveluyksikön paikaksi on suunniteltu ensisijaisesti
ns. Helmi-talon tonttia. Nykyisen rakennuksen korjaaminen on
kannattamatonta, joten se purettaneen.
Palvelu- ja terveyskeskuksen remontista
todella hankala säästää
Ensin rakennetaan väistötiloiksi tehostettu palveluyksikkö
Eija Kvintus
Palvelu- ja terveyskeskuksen remontti aloitetaan 16-paikkaisen tehostetun
palveluyksikön rakentamisella, joko ns. Helmikodin tontille tai
terveyskeskuksen parkkipaikan lähettyville. Tarvittaessa puretaan alta
pois fysioterapia-tilat. Tarvetta on myös toiselle myöhemmin
rakennettavalle vastaavankokoiselle palveluyksikölle. Tehostetun palvelun
paikoille on tällä hetkellä useamman kymmenen hengen jonot. Alunperin
suunnitelmissa oli vuodesaston A-siiven muuttamista tehostetun
palveluasumisen yksiköksi.
Väistötilojen rakentamisen jälkeen jatketaan palvelukeskuksen D- ja
E-osiin, jotka toteutetaan torni kerrallaan. Niissä kaikki suunnitellut
korjaukset liittyvät sisäilma- ja kosteusongelmiin.
Hankesuunnitelmaa viilattiin alaspäin
Hankesuunnitelmassa lyödään lukkoon korjausten laajuus ja
aikataulu.Hankesuunnittelun aikana on laadittu kiinteistön piirustukset
sähköiseen muotoon, selvitetty rakennuksen rakennus- ja korjaushistoria,
laadittu rakennusten lvisa-tekniikan kuntoarviot, tehty asbesti- ja
PAH-kartoitukset, puhdistettu ja kuvattu rakennuksen pohjaviemärit ja
salaojat sekä haastateltu työntekijöitä sisäilmanongelmista ja
tilamuutostarpeista.
Heinäveden kunnanhallitus on käsitellyt viime vuoden lopulta saakka työn
alla ollutta palvelu- ja terveyskeskuksen remontin hankesuunnitelmaa jo
kahdessa kokouksessa elokuun aikana. Seuraavan kerran asia on esillä
20. syyskuuta. Varsinainen suunnitteluvaihe alkaa nyt syyskuussa ja kestää
tammikuulle. Urakkalaskenta ajoittuisi helmi-maaliskuulle ja rakennustyöt
alkaisivat huhtikuussa. Vuoden 2010 lopussa olisi sitten valmista.
Elokuun alussa hankesuunnitelma jäi vielä pöydälle kustannussäästöjen
etsimisen vuoksi. Lähestulkoon kaikki alunperin suunnitellut tilamuutokset
jätetään sittenkin toteuttamatta ja korjaukset liittyvät suoraan sisäilma-
ja kosteusongelmien poistamiseen. Ainoastaan terveyskeskuksen
potilastoimisto, mielenterveysyksikkö ja palvelinhuone siirtyvät muihin
tiloihin. Lakkautuvan röntgenin tilat hyödynnetään varastotiloina ilman
seinien siirtämisiä. Ravintokeskuksen muutostyöt, ilmanvaihdon ja
jäähdytyksen parantaminen käsitellään erikseen.
Karsitun hankesuunnitelman mukaan palvelukeskuksen korjautöihin tarvitaan
5.180.000 euroa ja terveyskeskuksen saneeraukseen 1.500.000 euroa.
Alunperin palvelukeskukseen oli laskettu kuluvan 5,5 milj. euroa ja
terveyskeskukseen 1,6 milj. euroa. Mikäli terveyskeskuksen remontin osalta
olisi päädytty uuden vastaankokoisen uudisrakennuksen rakentamiseen,
olisivat kustannukset olleet 2.060.000 euroa entisen terveyskeskuksen
purkamiskustannukset mukaan lukien.
Väistötiloiksi tarkoitetun uuden tehostetun palveluyksikön rakentamiseen
kuluu ilman rakennuttajan kustannuksia noin 2 511 000 euroa.
Työterveyslaitoksen viime vuonna tekemän koko palvelu- ja
terveyskeskuskiinteistöä käsittävän sisäilmaselvityksen mukaan korjattavia
kohtia on joka puolella sekä ulko- että sisäpuolella. Sisäilmaongelmat ovat
usean tekijän yhteistulos ja ne johtuvat mm. rakennuksen ilmanvaihdon
puutteista sekä rakenteisiin ilmaantuneesta tai rakennusaikana jääneestä
ylimääräisestä kosteudesta.
Keskiviikkona 11. elokuuta 2010
Brysselissä kaipaan vettä ympärilleni, sanoo Heinäveden reittiin ihastunut
europarlamentaarikko Riikka Manner. Puijo-laivalla matkaseurana Heinäveden
kunnanjohtaja Riitta A. Tilus.
Europarlamentaarikko Riikka Mannerin
kesässä
Vaihtelevasti työtä ja vapaata
Ritva Niiranen
– Elokuu on Euroopan parlamentin jäsenten virallinen lomakuukausi, mutta
lyhyitä vapaita on pystytty pitämään myös muuna kesäaikana. Brysselissä
istunnot tapahtuvat maanantaista torstaihin, mutta viikonloppuisin kierrän
paljon kotimaan maakunnissa. Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut kiireinen,
sisältänyt paljon matkustelua ja pitkiä päiviä, kertoi ”meppi” Riikka
Manner Heinäveden vierailullaan viime viikon tiistaina.
Hän tapasi kunnan johtoa ja osallistui Puijo-laivan risteilylle
kirkonkylän rannasta Pilppaan, yhdessä Heinäveden ja Körmendin
ystävyysseuralaisten kanssa. Mahdollisuuksista EU:n taloudelliseen tukeen
kulttuurivaihdossa hän myös keskusteli seuran edustajien kanssa.
Nopean nousun poliittisella uralla tehnyt Manner haluaa tuoda monen
mielestä vielä kaukaiselta tuntuvan europolitiikan mahdollisimman lähelle
tavallista ihmistä.
– Ruohonjuuritason terveiset ovat tervetulleita ja niitä saan paljon juuri
kiertämällä erilaisissa tilaisuuksissa. Tätä ennen oli esimerkiksi
kokoontuminen meijeriväen kanssa Leppävirralla ja heti laivamatkan jälkeen
menen Savonrannalle rantakalailtaan. Ihmiset ottavat myös yksityisesti
paljon yhteyttä minuun, mikä onkin hyvä.
Riikka Mannerin juuret ovat Itä-Suomessa Varkaudessa. Hänen isänsä on
kotoisin Heinävedeltä ja täällä on paljon muutakin sukua, myös kesämökki
Viitalahden suunnalla on eräänä kiintopisteenä.
– Asun mieheni ja pikkupoikamme kanssa istuntopäivien ajat Brysselissä,
mutta viikoittain käymme koko perhe Suomessa. Meillä on asunto myös
Varkaudessa ja pääkaupunkiseudulla. Mieheni on hoitovapaalla, joten lapsen
hoito kotona järjestyy hyvin.
Mepit, joita Suomesta on tällä viisivuotiskaudella 13, tekevät paljon
yhteistyötä keskenään ja luonnollisesti myös kotimaan valtiovallan
kanssa.
– Isoista ajankohtaisista asioista voisi mainita esimerkiksi
maatalouspolitiikan uudistuksen, jota valmistellaan ja jonka pitäisi
toteutua vuoden 2014 jälkeen. Siinä riittää työsarkaa. Ensimmäinen versio
suunnitelmista tuli juuri julki ja se näyttää Suomen kannalta hyvältä. Sen
mukaan Suomi saisi jatkossakin EU:lta LFA- eli luonnonhaittatukea ja sen
lisäksi olisi oikeus maksaa LFA:n kansallista lisäosaa, jolla pyritään yhä
edelleen kompensoimaan tavallista heikompia viljelyolosuhteita.
– Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden eli EAKR-ohjelmien
rahoituksesta Itä-Suomi saa meillä eniten EU-tukea, yli 350 miljoonaa
euroa. Harva asutus ja ikääntymiskysymys ovat erityisesti Itä-Suomea
koskettavia ongelmia, kun tavoitteena on koko maan pysyttäminen asuttuna
ja elinkelpoisena, Riikka Manner totesi.
Ystävyysseuran körmendiläinen puheenjohtaja Miklós Bán ja hallituksen
jäsen Abdel Hameed esittelevät juhlavuoden hattua ystävyysristeilyllä
Puijo-laivalla Kermanrannasta Säynämöön.
Körmendiläiset lähtivät Unkariin haikein
mielin
Ystävyyden juhlavuoden vierailu oli menestys
Eija Kvintus
– Jännitimme kuinka nuoret viihtyvät Heinävedellä mutta turhaan. Vehreä
luonto, ympäristön puhtaus ja olemisen vapaus lumosi heidät. Varsinkin
uiminen Kermanrannassa oli monen mielipuuhaa. Siihen ei ole Unkarissa
samanlaisia mahdollisuuksia. Rannat ovat maksullisia, täynnä ihmisiä tai
sitten kokonaan yksityiskäytössä. Eikä Balatonin 40-asteinen vesikään
kutsu uimaan. Sunnuntaina lähdön hetkellä moni totesi, että olisi voinut
viipyä vielä viikon, jopa kaksikin pidempään, nauraa körmendiläisten
vierailun järjestelyissä mukana ollut matkailusihteeri Leena Vlasoff.
Kun hän kertoi vieraiden lähdön jälkeen isännille nuorten toiveista nämä
huokaisivat, että: ”Ei, he eivät olisi jaksaneet. Univelkaa on sen
verran.” Unkarilaiset kun halusivat valvoa pitkään ja ottaa kaiken irti
vierailusta.
– Moni kuitenkin totesi, että vaikka viikko isäntinä oli ollut raskas ja
olo on väsynyt, niin mieli on piristynyt uusista kokemuksista. Kaikki
isäntäperheet olivat tulleet hyvin toimeen vieraidensa kanssa.
Körmendiläiset nuorten hyvää käytöstä kehuttiin. Saksan lisäksi käytössä
oli englanti. Lisäksi jotkut isännät osaavat hyvin unkaria, Vlasoff
selvittää.
Körmendiläinen kansantanssiryhmä tanssi suoraan iltatoriyleisön
sydämiin.
Virallinen Körmendin kaupungin ja ystävyysseuran jäsenistä koostuva
valtuuskunta läksi kotimatkalle jo lauantaina. 39-henkinen tanssiryhmä
ohjaajineen viipyi Heinävedellä päivän pidempään. Lähtöä edeltävän
lauantai-illan nuoret isäntineen viettivät Kermanrannassa, jossa syötiin
eväitä, uitiin ja nautittiin yhdessäolosta.
– Tokkopa lie hyppylaituri ollut koskaan yhtä aikaa niin täynnä nuoria
kuin silloin.
Muutkin kesäiset harrasteet kuten vesihiihto ja kalastaminen tekivät myös
Leena Vlasoffin mukaan vieraisiin vaikutuksen. Esimerkiksi kunnanjohtaja
Riitta A. Tilus oli vienyt omat vieraansa perjantaina Enonkoskelle
nuotanvetoon.
Heinäveden ja lounaisunkarilaisen Körmendin välinen
ystävyyskaupunkisopimus allekirjoitettiin 20 vuotta sitten. Jo sitä ennen
Pohjois-Heinäveden Mieskuorolla oli yhteyksiä Unkariin. Kanssakäyminen on
näinä vuosina ollut erittäin vilkasta. Vierailuja puolin ja toisin on
tehty arviolta satakunta.
– Noin 900 eri körmendiläistä on vieraillut Heinävedellä ja noin 550
heinäveteläistä siellä. Körmendiläisten iso määrä selittyy sieltä
tulleilla isoilla ryhmillä, Leena Vlasoff selvittää.
Ystävyyttä juhlittiin viime torstaina iltatorin jälkeen Kermankeitaalla
pidetyssä tilaisuudessa, jossa pidettiin puheita, vaihdettiin puolin ja
toisin lahjoja, syötiin juhlaillallinen ja nautittiin ex tempore
-järjestyneestä kansantanssiesityksestä, jonka lopuksi vieraat kutsuivat
myös isäntäväen lattialle opettelemaan kansantanssiaskelia.
Keskiviikkona 21. heinäkuuta 2010
Jätevesineuvoja Tuula Pirttikoski keskustelee iltatorilla
kesämökkiläisen Arja Laukniemen kanssa.
Ei sikaa säkissä eikä pienpuhdistamoa ilman
jätevesisuunnitelmaa
Eija Kosunen
Jätevesineuvojalle on tullut useita soittoja kylillä kiertelevistä
jätevesien pienpuhdistamoiden kauppiaista. Jätevesineuvoja Tuula
Pirttimäki neuvoo, miten jätevesiasioissa kannattaa edetä: laatia
kiinteistökohtainen suunnitelma, ennen kuin pannaan nimiä
kauppakirjaan.
– Heräteostos harvoin kannattaa. Sama koskee jätevedenpuhdistamoita:
kaupoille ei kannata ryhtyä suin päin messuilla eikä kotimyynnissä. Vaikka
tarjous olisi houkutteleva, sitä sietää harkita. Useimmiten laitevalinnassa
tarvitaan ammattilaisen apua, opastaa jätevesineuvoja Tuula Pirttimäki
Toimintaperiaatteeltaan erilaisia jätevesijärjestelmiä on pari kolme,
mutta tuotemerkkejä on toistakymmentä ja erilaisia laitteita kymmeniä.
Haja-asutuksen jätevesiin erikoistunut LVI-suunnittelija osaa valita
mitoitukseltaan ja käyttöominaisuuksiltaan taloon ja sen asukkaille
sopivan järjestelmän.
Pirttimäki muistuttaa, että ammattitaitoinen suunnittelija etsii toimivan
ratkaisun, joka voidaan toteuttaa kohtuullisin kustannuksin. Silloin
selvitetään myös, mitä tontilla on ennestään. Vanhat saostuskaivot voivat
kelvata käyttöön tarkastuksen ja kunnostuksen jälkeen. Aina ei
imeytyskenttääkään tarvitse uusia, jos se toimii ja jätevesiä syntyy
vähän.
– Uutta pienpuhdistamoa kannattaa lähteä ostamaan vasta sitten, kun
taskussa on jätevesisuunnitelma sekä toimenpidelupa uuden järjestelmän
rakentamiseen.
Lepikkomäen koulun urheilukenttä oli mainio paikka pitää
kesäjuhlia.
Ihmeen mukava kyläjuhla
Ritva Niiranen
Lepikkomäen kunnianarvoisa 60-vuotias koulutalo kuunteli
ryhdikkäänä taustalla,miten aikanaan koulutyöhön
osallistuneet muistelivat monenlaista opinahjoon liittyvää
kesäisessä juhlassa koulun kentällä. Viime lauantain
sää suosi ulkoilmajuhlaa sataprosenttisesti ja muutenkin
tunnelma oli todella lämmin.
Vaikka varsinainen koulutyö talossa loppui vuonna 1996,
se toimii edelleen monien harrastusten tyyssijana ja
asuinkäytössä.
Juhlapuheen piti koulun entinen oppilas, kasvatustieteiden
tohtori Harri Kukkonen,yhdistäen omia kokemuksiaan
ja nykyaikaisia tutkimustuloksia.
– Koulunkäynnin alkuvaiheilla on pitkäkestoiset seuraukset ihmisen
elämään. Kyläkoulu on merkittävä kasvattaja, joka luo turvallisen ja
leppoisan ilmapiirin, jossa tunnetaan toisensa ja jossa yhteisöllisyys
kehittyy hyvällä tavalla. Siten se tutkitusti ehkäisee esimerkiksi
kiusaamista ja syrjäytymistä. Myös kyläyhteisölle koulu on tärkeä.
2000-luvulla Suomessa lakkautettiin 1000 peruskoulua
ja viime vuonna 100. Toivonkin,että tulevaisuudessa
päättävillä tahoilla pohditaan ja arvostetaan enemmän pienuuden ja
läheisyyden merkitystä, Kukkonen lausui.
Saman suuntaisia käsityksiä oli opettaja Seppo Pormalla
35 vuotta kestäneeltä opettajantaipaleeltaan.
– Huumori vallitsi, vaikka välillä katsottiin, kuka on pomo Lepikkomäen
koulussa. Ääntä ei tarvinnut juuri korottaa paitsi huutomerkkiä
opettaessa. Opettaja-vaimoni
Anjan kanssa aiottiin olla täällä vain yksi vuosi, mutta
se vain venähti. Tutustuttiin ihmisiin ja viihdyttiin, kun
oli monenlaista huulenheittoa,välillä sotaakin tai rukiinleikkuutalkoissa
vehnästelyä.
Kaikesta selvittiin ja uskokaa pois: Näillä seuduin
on sellaiset ihmiset, että täällä opettajakin voi elää onnellista
elämää.
Kyläläinen Tauno Burman puhui myös pienten kyläkoulujen
puolesta, joiden hän sanoi olevan nykyään luksusta.
– Yhteiskunnan säästöt ovat kohdistuneet usein niin, jotka eivät pysty
puolustautumaan ja ratkaisut on
monesti tehty liian kepein perustein. Uusi koulu tuossa
lähellä Karviossa näyttää hyvältä, mutta se olisi pitänyt
tehdä jo ennemmin, ettei euroja olisi mennyt odotellessa
hukkaan. Maaseudulla on vieläkin voimavaroja, joita
tarvitaan huomisen maailmassa.
Mennyt ja uusi
kohtaavat
Juhlan juontanut Paavo Kolari valotti myös entisen pinahjonsa ja
yleensä Karvio-Lepikkomäen seudun koulumaailman monivaiheista historiaa,
johon sisältyi siihenkin aikaan
suunnitelmia,päätöksiä,valituskierroksia,
uusia suunnitelmia...
– Eihän siitä valtuuston ensimmäisestä Karvion koulupiiriä
koskevasta päätöksestä vuodelta 1924 kulunut kuin 86 vuotta, kun nyt koulu
saatiin pystyyn tuohon lähistölle.
Alueen koulujärjestelmän kehittymisestä on tämän vuoden lopulla tulossa
kirja,hän mainitsi.
Lepikkomäen koululla oli juhlan aikaan näytteillä vanhaa
kouluesineistöä ja siellä pyöri myös Ahti Koposen
valmistama diaesitys koulun vaiheista, luokkakuvineen
kaikkineen. Ahti on työstänyt Karvio-Lepikkomäen kyläyhdistyksen
kotisivutkin. Hänen veljensä Jorma Koponen
oli myös kantanut kortensa kekoon ja toivoi, että entiset
koulukkaat täydentäisivät tulostettujen luokkakuvien nimilistaa
puuttuvilta osin.
Sisarukset Seija Tuunainen ja Eila Itkonen antoivat
juhlakahvien lomassa ajatuksen lentää koulumuistoihin.
– Kun oltiin isoista perheistä, oltiin pikku jähinään
totuttu. Kyllähän pojat koettivat komenntoida koulumatkalla, mutta
turhaan. Ojan pohjalla ei suostuttu kulkemaan.
Tuo Kukkosen Harri,juhlapuhuja, oli koulun mukavin
poika, Seija ja Eila myhäilivät.
– Ei mekään kiusattu tyttöjä. Mutta aina ei lukeminen
maistunut. Kun äiti kysyi, mitä huomiseksi läksynä,
vastattiin vain: Leikki, laulu ja uskonnosta vanha läksy!
veistelivät heidän veljensä Paavo ja Teuvo Kolari.
Kyläyhdistyksen aktiivi Sakari Tolvanen asuu nykyään
koululla, joka on hänelle tuttuakin tutumpi. Yhdistyksen
puheenjohtajan Hannu Karvisen äiti toimi aikanaan
koulun keittäjänä ja isä talonmiehenä.
– Juhla näyttää onnistuneen yli odotusten. Toivottavasti
tällainen tilaisuus herättää joissakin myös kipinän
paluumuutosta, miehet tuumivat.
Suut makiaksi mansikkakakulla ja mukavilla jutuilla. Sisarukset
(takana) Seija Tuunainen ja
Paavo Kolari sekä Teuvo Kolari ja Eila Itkonen koulunsa juhlassa.
|
|
|
|
